Kiss my Turku. I do.

Mannertenvälistä matkailua samalla aikajanalla ja jetlag. How come?

Matka meni hyvin, vuorokausi siihen vierähti ja perille päästiin. Olo on surrealistinen, onnellinen. Ex-firman fiksun systeemin myötä meidän kotiutettiin bisneksessä ja siellähän me venyteltiin koko rahan edestä vaakasuorassa. Ensimmäistä ja viimeistä kertaa, I guess;). Päästiin kotiin eilen iltaauringon hellittäväksi ja kaikkien halattavaksi. 

Rytmit lienee hakusessa vielä tovin, mutta kyllä meidän kelpaa. Elämä kasseista jatkuu siis toistaiseksi, mutta päästiin jo nuuskimaan keltaista kotia. Oih. Ihanuus on viittä vaille valmis, olkkarin lattia kun malttaisi vain kuivua samalla kun paikannellaan konttia Pohjanmerellä. Pitää nyt malttaa antaa asioiden edetä ajallaan ja keskittyä tähän hetkeen, ymmärtää sen tärkeys ja mullistus. 

Ensimmäinen päivä kotona vierähti kannella kääntyillen, joella tietysti ja regattaa ihaillen. Olo kuin ulkomailla ja Turku näytti koko kauneutensa. Huomenna kuitenkin jo ryhdytään harjoittelemaan uutta arkea rytinällä. Ostetaan keittiö. Samalla muistetaan maistella pieniä perunoita ja mustikkakeittoa, reissumiestä rajoituksetta. 

Tarinat akaasian alta ovat saamassa uutta virettä ja väriä - uudet tuulet otsikollekin ovat hakusessa. Kaikki ajallaan, täällä ollaan elämä. 

Hyvää hikistä yötä. 

xxx