Tuntumaa tulevasta

Eikä siis ole kysymys ainoastaan sinisestä sametista, vaan villasukista ja vedestä vaakasuoraan. Niin ovat tropiikin yöt joutaneet hamaan menneisyyteen ja tässä opetellaan syksyä ihan tosissaan. Syksyhän on ihana, jos on kunnon varusteet ja kahlailukykyinen. Sitäkin harjoitellaan, varustelussa on vielä parantamisen varaan. Meidän tenavat ovat koulunsa ainokaiset shorteissa aina vaan. Elsassa on vilukissan vikaa ja onneksi on tytölle on siunaantunut meidän muksujen ainut pari pitkiä lahkeita;). Ymmärtäähän sen.

Sitten siihen siniseen sohvaan. En ole yksinkertaisesti kyennyt pitämään etäisyyttä huutokauppoihin ja rompetoreihin. Sitäpaitsi olen salaa haaveillut samettisohvasta jo pitkään - itseasiassa aina - ja viimeaikoina se haave on saanut aina vain lisää särmää; päätinkin haluta vanhaa chesterfieldiä, sitä sellaista jumalattoman suurta nappisohvaa. Ja sitä kun ei muistaakseni kontista löydy, niin pistin haun päälle ilman mitään tunnon tuskia. Onhan se nyt aika selvää, ettei samettisia chesterfieldejä ole noin vaan tarjolla, but guess what - chippendelejä on. Heh.  Samettia ja sävyskaalaa joka lähtöön.

Tämän tilanteen pelastus on se, että a) mies on ulkomailla, b) eikä lue näitä mun julkisia juttujani, joten mulla on aikaa keksiä näppärä selitys meidän huushollin tulevaan decoon fuusiolla tribaali-afroetno-chippendale. Paremmaksi voi tuskin panna. Anyways, koko komeuden kallein osio oli sen kotiinkanto, joten ei tässä nyt suuria solmuja selvitellä kävi miten kävi. Ja pitää kuitenkin muistaa, että sain samettini, sohvallakin vielä ja ihan ehdottomalla lempivärillä. Jousitus, puukaiverrukset ja tuolipari voidaan lukea sitten vaikka bonuksina, tai jotain sinne päin;)