Wednesday, 29 February 2012

kokki-kati ja koti-keskiviikko

Elo on hujahtanut  taas jo puoleen viikkoon, ja tulevan viikonlopun suhinat ovat jo tekeilla. Kaivatut sateet ovat toimineet ilmanraikastajina joka paiva, ja nuukahtanut pihapiiri alkaa herata eloon ja vihreys pilkottaa polyn alta. Siis sateet ovat ihania, kohtuudella. Meidan reissaajat palautuivat rannikolta sunnuntai-iltana, ihot punertavanruskean eri savyissa - ja itse laskeskelen paivia kahden kaden sormilla tulevan rantaloman osalta. Viikon paasta sunnuntaina ollaan jo matkalla, bikinit pussissa ja univelat taskussa. Loistava ajoitus reissun osalta; kiva livahtaa lomille paria viikkoa ennen paasiaista - ja sitten taas suunnitella uutta safaria paasiaisen pitkalle viikonlopulle. Mutta ennen lomia ja matkoja, edessa ja mukana on ihan tavallista arkea ja aherrusta. Juuri nyt tassa ollaan keskella sita tavallisinta tallaamista - muksut nukkuu, talo on vaiti, Jaun nuokkuu sohvalla iPad naamalla, ja mulla hurraa iltauutiset ja lappari samanaikaisesti. 


Catherine aloitti osana meidan sekamelskaa eilen. Samalla kun esittelin paikkoja ja nurkkia, niin oli itseasiassa aika hauskaa selitella perheen rutiineita tavallaan ihan ventovieraalle. Eilen aamulla me kaytiin lapi meidan aamutekemisia ja tanaan sitten kerrattiin meidan tavallista iltapuuhailua. Mita nopsempaa Kati paasee jyvalle jutuista, niin sita helpompaa se kaikille on. Eli tanaan illalla kerrattiin iltaruokailut, typyjen kylpysysteemit, poikien pleikkarisessiot, pyykkivuoret, kauppalistat, kissanruuat, maitokahvit, siivousrutiinit,    perunapussit - siis varsinaista luentoa kaikki tyynni. Kauhukseni huomasin, miten kaavoihin kangistuneelta ja keski-ikaisen-oloiselta olen mahtanutkaan kuulostaa. Apua. Mutta rutiinit on rakkaita:). 


Kahden paivan briiffaukset ja esittelyt on nyt sitten ohi, ja toivotaan etta hommat lahtevat kayntiin omalla painollaan. Hikkoja saa mahtua matkaan, kunhan suuremmat linjat ovat noin suunnilleen paikallaan. Ja jos ei, niin sitten aloitellaan alusta, uusilla evailla. Ei siina mitaan sen kummallisempaa. Illaliseksi saatiin tosin aivan taivaallista currya, joten alkumerkit vaikuttavat ihan lupaavilta. Yet, let's not jump the gun.


Viikonlopusta sen verran, etta taas on tanssikortit taynna. Tenavilla synttarikekkereita, ja niinpa myos meilla vanhemmilla. Olin - taas kerran - visusti paattanyt viime viikonlopun huuhailuiden jalkeen, etta seuraavana viikonloppuna keskitytaan hengittelyyn, mielellaan metsassa hikoiluun, ja kaikkeen tuikiterveelliseen. Se ajatus jouti maton alle rivakasti, kun saatiin tanaan kutsu hyvan ystavan yllatyskekkereihin lauantaina. Seurueen tuntien juhlista tulee aanekkaat ja pitkat. Juhlat on aina ihania. Tosin olin jo aikaisemmin  viikolla buukannut itselleni spa-lauantain kaikilla kommervenkeilla, joten tassahan voi kayda niin, etta hoidoista raukeana ja rentona uni viekin mennessaan jo ihan alkuillasta. Kavi miten kavi, niin kivaa on tulossa. Taas. 


No comments:

Post a Comment