Thursday, 16 February 2012

thaita ja timanttia


Tuikitavallinen torstai, viltin alla olkkarin sohvalla. Ihan naatti. Jos ryhtyisi duunitunteja laskemaan, niin viikon saldo olisi tullut piripintaan normien mukaan jo eilen. Mutta huominen on viela puristettava, ennenkuin viikonloppu alkaa. Toimiston puollella on huikea huiske meneillaan, uuden organisaatiorakenteen lanseeraus pitaa kaikkityynni munankuorilla. Onneksi on viikkoon mahtunut muutakin kuin pelkkaa paperin puskemista.

Tiistaina juhlittiin Allun juhlia, kakulla ja paketilla heti aamusta. Poika sai uuden kunnon puhelimen, 'touchscreenilla' toiveiden mukaan, kylla oli kaverin naama nakemisen arvoinen kun selvisi mita lahjasta kuoriutuu. Eli ystavanpaivan aamu siis alkoi kakulla, ja loppuhuipentui illallisherkutteluun ehdan pitkan kaavan mukaan. Meilla on Nairobin-visiitilla pitka-aikainen tuttu, jo elakkeella olosta nauttiva YK:n apulaispaasihteeri ja suurlahettilas, ja paatettiin saada poydan aareen kuvaan sopivia kavereita ja kolleegoita. Ruokapuoli toi paineita. Ruthin kanssa laitettiin parhaat reseptit likoon ja saatiin kuin saatiinkin loihdittua ihan kelvollinen kattaus ja tarjoilu. Jaykaksi arvatusta illasta kehkeytyikin mainio meininki: paljon puhetta ja naurua, ja juttuja kaikesta muusta kuin duunista tai diplomatiasta. Ja siihen valiin ihanaakin ihanampia synttarisoittoja Alexille kummeilta, siskolta ja papalta, Suomen kotikunnailta asti. <3 Ystavanpaivaa yllinkyllin.

Keskiviikkona, siis eilen, oli sovittukin sitten ihan toisenlainen ilta. Vaikka vasymys piti pintansa tiistain humujen jalkimainigissa, niin saatiin raahattua itsemme kavereiden mukana testaamaan Nairobin uusinta tulokasta ravintolarintamalla. 'Try My Thai' kuulostaa tosin enemmankin Pattayan hieromaluolalta, kuin keskiviikkoiltaan sopivalta perhebaarilta. Mutta, mutta, mika mukava yllatys. Thai-keittiohan on kiva ihan oikeasti. Laajalla skaalalla kevytta ja kirjavaa ruokaa, joka maistuu melkein joka lahtoon, mukaanlukien Jaun. Tilattiin poyta pullolleen mita ihanimpia Thai-luomuksia, ja kuunneltiin Whitney Houstonia. Ilta ihan nappiin. Paitsi etta aamulla tuli vasymyskuolema kello 7. Siis niin rikkipoikki, ja sama veto jatkunut koko paivan. Onneksi tanaan voi huilailla, niin etta huomenna jaksaa taas. Juhlat tiedossa. Sellaiset johon on ihan pakko menna.

Vaikka paiva toimistolla venahtikin liki kahdeksaan, niin oli viela paastava hakemaan ompelijalta huomisen illan leninki. Ihan Ihanan Ihana. Siis puikkelehdin duunista suoraan Diamond Plazalle, joka saa aina hyvalle tuulelle. Diamond Plaza on Nairobin pikku-Intia. Portista kun paasee sisaan, niin aikakoneella hujahtaa 80-luvun Bombayhin. DP on timanteilla koristeltu shoppailu-ravintola-putiikki-bazaari-sokkelo-hassakka, joka kuhisee kaikenvarisia rouvia kaikenvarisissa sareissaan, nuoria Bollywood-stara-kopioita halvat piraatti-pilotit nenillaan, inkkari-vaareja ja vaimoja, lapsia kaikenkokoisina, koiria, kissoja - tuoksuja ja hajuja. Aina ihana, ja miljoonien mahdollisuuksien keidas. Siis, siita mekosta, Plazalla on myos rivitolkulla pienenpienia kojuja, joissa pienenpienet ompelijat polkee Singereita ja loihtii leninkeja. Vein viime viikolla malliksi oman lempikoltun, ja sain takaisin kaksi prikulleen samanlaista totaalisen tyylipuhtaasti ja laadukkaasti kopioituna. Koko touhu maksoi himpan yli 20 euroa kankaineen. Etta sellaista.

Ilta vetaa viimeisiaan, ja univelka on armoton. Suuntana siis taivaanranta, ja huomenna uudet kujeet.

No comments:

Post a Comment