Friday, 4 May 2012

Arki on parasta

Joku saattaa huomata, että otsikko on IKEAn slogan, vanhan katalogin kannesta poimittu. Jossain fiksu markkinamies on funtsinut taatusti asiaa hartaasti ja tullut moiseen johtopäätökseen. Aivan totta joka sana, sopii joka suuhun ja kätkee sisuksiinsa suurempiakin ajatuksia. Mitä muuta meidän elo ja olo loppujen lopuksi on kuin arkea, hyvää tavallista rutiineiden runnomaa maanantaiaamua ja keskiviikkoiltaa; lauantaisaunaa, sunnuntaileffaa, ahdituksenpoikasia tiistaisin, ja hiljaisia hetkiä torstaisin (kun mies on treeneissä) ja sitä rataa. Timantit ja huippuhetket pitäisi muistaa poimia näistä tavallisista ja turvallisista tunnelmista, arjesta.


Asenne se kai ratkaisee arjen onnen onnistumisessa. Arki koostuu tuhannesta jutusta,  niistä kivoista ja himpan verran vähemmän kivoista. Kaikki tietää tuskan kun nukkuu pommiin, avaimet kadoksissa, kahvitahra rinnuksille, tenavat kitisee, iltaduunit, stressi, digiboxin lasku maksamatta, lasten matikat viime tipassa, pyykkivuoret, kasa likaisia tennareita terassilla, kurakissa olkkarin sohvalla, kaikki naamat ärsyttää - siis kaikki, lempparifarkut kiristää aina vaan, kännykkä dead, maito loppu, bensa loppu, lämmin vesi loppu, pöh. Tässähän se, arki saatu tungettua yhteen lauseeseen. But so what, ihan totta. Maitoa saa kaupasta, pyykit pesee kone, onneksi on se iltaduuni ja lasten matikassa piilee toivottavasti tekninen  loistava tulevaisuus ;).


Arkionni on asenne, arkionni on ymmärrys ja arkionni on kyky nähdä kaiken tämän höftän yli ja oivaltaa se hetken suloisuus ja arvostaa tavallisuutta. Koti, katto, keittiö. Ihanat lapset, kaiken ihmisyyden ja olemassaolon ydin (siis mulle itselleni – tarkoitus ei ole yleistää liikaa). On perhe ja terveys;  on duuni, kaverit ja piha. On sen verran sukan varressa, että saa herkut ja lomat, safarit ja shoppailut, silloin tällöin kaikella kohtuudella. Mitään ei multa puutu. Paitsi Turun saaristo käden ulottuvilla. Millä tämän saisi muistettua useammin?


Olisipa harmin paikka, jos onnenhetket muistaisi vain niinä välähdyksinä valkoisella hiekalla, lomapäivinä auringossa tai juhlapyhinä herkutellen. Miksi arkea pitäisi päästä pakoon?  Onni on niin pienestä kiinni loppujen lopuksi.  Tuttu naama tyynyllä vieressä arkiaamuisin, Allun joka-aamuinen-hätäinen-rutistus, uusi sinivihreä suihku jes, popcornia sohvatyynyjen välissä, kimppaillallinen keittiössa arki-iltana.  Itse en onneeni tarvitse suurta hekumaa ja perhosparvea, arkionni on se kyky nähdä nättiä tässä ja nyt. Ja onnestain on puolet sinun. Onni on ehdottomasti perjantai. Ja pedikyyri. 

PS – tämä oli ihan impromtu perjantainen oodi onnelle. Ei mitään sen syvällisempää. Ja kovasti keski-ikäisen kuuloinen. 



2 comments:

  1. Aiheeseen liittymättä: onko tuo kuva teidän häistä :)? Todella upea ja persoonallinen puku nimittäin.

    ReplyDelete
  2. Juu, pienissä häissä, omissa, 12 vuotta sitten, Turun Linnassa. Puku maailman simppelein, kapea putki koko touhu, mutta jujuna monen metrin leveä huivistydeemi samasta materiaalista. Mutta kyllä, kaunishan se oli. Saapa nähdä jos jompikumpi meidän pimuista mahtaa ajalaan miettiä mitään vastaavaa ;)

    ReplyDelete