My idea of good company

Siis mä en kestä miten ihanat lapset mulla on. Bla bla bla, juuri sellanen aloituslauselma, jolla takaa kyllästymisen just about puolelle potentiaalisista lukijoista. Silläkin riskillä jatkan samaan tahtiin - kun on pakko. Ne on ihan oikeasti fiksuja, kilttejä, äärettömän empaattisia,  taivaanlahjoja (toisinaan), ja parasta seuraa; ne on myöskin äänekkäitä, ärsyttäviä,  riiteleviä, kaiken energian imijöitä, melkein piinoja (toisinaan).  Tänään olivat unelmia. Mies on duunissa koko viikonlopun, joten  mulle lankesi lauman syöttö, huolto ja johto – mukaanlukien anoppi vielä hännillä. Eilinen vilahti täydellä henkilökunnalla ja kaverilaumalla meidän nurkissa, joten emännälle easy. Tälle päivälle suunniteltiin  tynkäperheelle äksöniä heti aamusta, kunhan saatiin kaverit ensin palautettua omilleen.

Otettiin haikki takapihalle, siis meidän lähimetsään joka on minuutti meidän portilta. Tuhat hektaaria ikimetsää ja viidakkoa. Seikkailtiin vesiputouksilla, ryövärinluolissa, bongailtiin bambeja ja hikoiltiin helteessä. Parin tunnin keikan jälkeen ainoa järkevä vaihtari oli tulla klubille pesemään pölyt uima-altaaseen (juu juu), tilaamaan tuhti kunnon lounas, jätskiä mielin määrin ja huuruinen kylmä valkkari. Tenavat altaassa, minä näppäimillä. 

Mut on virallisesti tänään äänestetty nurkkakunnan parhaaksi äidiksi - by the best ever panel;)