Pitkä taival

 
Lauantai oli päivänä kirkas ja hieno. Lähdettiin matkalle. Heräteltiin hellästi lapset jo ennen aamunkajoa - uninutut vaihdettiin kahisevaan mustaan, tytöille koltut, pojille prässit. Eihän kokomusta lapsille sovi, muuttuvat silmissä kuin vakaviksi aikuisiksi, pienikokoisiksi isoiksi. Buurin takin pieluksissa välkkyi vielä edellisviikkoiset taikapölyt. Ei ollut puku pesulaan asti ehtinyt.
Vain tovi aiemmin oltiin juhlittu elämää edessä, nyt kokoonnuttiin toisaalle; yhdessä miettimään, hyvästelemään ja muistamaan elettyä elämää, pitkää taivalta, sen lempeää loppua. Molemmissa päivissä mukana seppeleitä, sanoja, rakkautta yli äyräiden.
Tulomatka taittui purppurataivaan alla, matkaseurana kurkiaurat ja iltavuorojen puimurit. Takapenkin tummat lapset nukahtivat yhteen suureen myttyyn, laihoja raajoja sikin sokin. Kotiportilla oli vastassa kuunsirppi, tuliaisina raskaat luomet, kuivat huulet ja poskipäiden surunorot.
Nuku hyvin, rakkain.
 

Comments

  1. Kiitos Jaana ❤️
    Marja

    ReplyDelete
  2. Elämää.
    Meillä sama edessä la.
    Juuri tänään olen käynyt ostamassa kukkia ja keräämässä vihreät luonnosta.
    Meinaan tehdä suruvihon itse.
    Lauantaina saattamaan ystävää viimeiselle matkalle.

    ReplyDelete
  3. Niin elämänmakuiset, koskettavan kauniit rivit hyvästelyistä. Lämmin osanottoni. ♥

    ReplyDelete
  4. Voiko tuota enää kauniimmin sanoiksi pukea. Halaus täältäkin <3

    ReplyDelete
  5. Kiitos upeista ja niin elämää täynnä olevista ja rehellisistä postauksista (viittaan myös edelliseen)!

    ReplyDelete
  6. <3 kirjoitat usein niin kauniisti. Tuo lempea loppu varmasti lohduttaa. Jaana, kuvasi ovat aina niin <3.

    ReplyDelete

Post a Comment

Popular Posts