Samasta muotista

Jokainen paikkakunnalta toiselle muuttanut tietää, että  uuden asuinpaikan jännitys ja viehätys kantaa mukanaan kolikon toista puolta – seitinohuen sosiaalisen verkoston. Juurtuminen uudelle kotikunnaalle on monisäikeinen juttu. Ihan ensimmäisenä opetellaan kotiosoite, sitten suorin mahdollinen reititys työpaikalle ja oikopolku lasten koululle. Marketin parkkipaikan lempiruutu, omakampaaja, lenkkipolku ja sinunkaupat suutarin kanssa. Työlästä mutta mahdollista. 

Vaikeampaa onkin oman heimon ja omien ihmisten tunnistaminen. No juuri niiden, joiden kanssa höpistellä niitänäitä, loihtia impromptut pihajuhlat ja jakaa arjen tuikitavallisuutta. Tai olla vaikka sanomatta sanaakaan, jakaa yhteinen hiljainen tila. Mutta ennenkaikkea livenä. Virtuaalisesti ystäväjoukot ovat ja pysyvät, mutta lähikontaktia ei korvaa mikään. 

Kyllä me sen rutiineita rakastavana kansana tiedämme, että meillä on selvät sävelet vapunviettoon, menyyt ja kattauksen nimilaput uudelle vuodelle ja kutsulistat juhannukseen. Mitä nyt hyvin toimivaa hämmentämään? Varsinkaan uusien ihmisten muodossa. Ja vielä kielipuolien, maahanmuuttajien, ilman yhteisiä muistoja ja kommelluksia. Niinpä. Mutta kyllä ihmisellä on ikävä ihmisen luo, varsinkin jättäessään maan ääriin ne hersyvät ystäväjoukot. Onneksi olemme malttaneet kajautella kielillä ja jaksaneet kurotella ympärillemme. Pitkään siinä meni, mutta pieni tärkeä ydinjoukko on löytynyt. Selviytymisen elinehto, ihan totta. 

Hauskin onnenkantamoinen lienee kuitenkin lähempänä kuin uskalsi edes toivoa, vain kirjaimellisesti kivenheitto kotiovelta. Keittiön ikkunasta kun kurkistaa niin kadun vastapuolella omassa ikkunassaan vilkuttaa kaima. Afrikan kautta kotikaupunkiin tiensä löytänyt, taiteilija taidoiltaan ja valonlapsi sielultaan, aurinkoa kaipaava ja kuplivasta tykkäävä, hyvää energiaa huokuva paluumuuttaja. Asumme siis vierekkäin, aha - mutta työpaikat myös toisissaan kiinni! Ja tämä tarina on tosi. Kaima-Jaanan keramiikkapaja on oman kaupan lähinaapuri. 

Eli siellä Itäharjun teollisuusalueen uumenissa kaksi keski-ikäistä Jaanaa puhuvat päivät päästään päiväntasaajaa, kaipaavat Afrikan loputonta valoa ja lempeitä tuulia, tuskailevat vaakasuoraan piiskaavaa viimaa ja huokailevat kaiken kauniin perään. Höpistään lapsista ja resepteistä, valotusajoista ja safareista. Haaveillaan lottovoitoista ja hyvistä yöunista, yhteisenä tunteenpalona käsillä tekeminen ja hyvän jakaminen. Kaima-Jaana on saanut mut houkuteltua mukaan keramiikan syövereihin ja vastakutsuna olen saanut ystävän isolla yyllä. Ja kumppanin mukaan hyväntekoon Nairobin slummeihin. Kun antaa niin aina saa, ihan aina. Ja jaettu ilo on moninkertainen riemu. 

Ja illan päätteeksi ajellaan sitten peräkanaa kotiporteille asti. Vilkutus ja huomiseen. 

Kiitollinen. 

Post Scriptum: Jaanan galleriassa ja keramiikkapajassa kulminoituu kaikki ihana, mukava, kädentaito ja aina viikon heleimmät naurut. On kursseja ja itsenäistä työstämistä, on kaksi uunia, tunnelmaa ja matala kynnys tulla mukaan keramiikan ihmeelliseen maailmaan. Voimakatu 14, Turku. Lisää tietoa ja todisteita löytyy Facebookista Ateljee & Studio Jaana Koskivaara-Coniel. Kilauta kaverille ja nähdään pajalla <3