Waltzing with Walter

 

Tämä viikonloppu meni Valtterin ehdoilla;  viranomaisten ohjeistus otettiin vastaan ja pistettiin käytäntöön sataprosenttisesti - pitää pysytellä kotioloissa, mieluiten villasukissa ja pataruokia puuhaten. Vastuullisen introvertin päiväuni. Pistin päälle vielä meranovillaiset pitkät kalsaritkin ihan varmuuden vuoksi, punaiset. 

Kerrassaan kummallisia aikoja elämme, vaikka olisi keliä uhmaten halajanutkin kaupungin humuihin eilen illalla, niin turhaan olisi rivoissa roikuttu. Korona komensi klubit kiinni ja myrsky määräsi kotiovet säppiin. Mutta, oli ihanaa vetää lonkkaa ihan luvalla, kunnolla ja kuuliaisesti. Lauantaina kiskottiin vällyä korviin asti, striimattiin leffoja peräkanaa ja pohdittiin sunnuntain reseptologiaa. Välillä vilkaistiin ikkunasta ja säälittiin ääneen viimassa vaappuvia pihapuita. 

Aika on lahja. Ja koko kiireetön päivä keittiössä kuin parhain palkinto. Taidot ja hermot ei  riitä kulinaristisiin kommervenkkeihin, mutta onko mitään mukavampaa kuin tehdä reilua ruokaa isolla kauhalla. Meillä menyyäänestyksen myötä päädyttiin perinteiseen curryyn kaikilla lisukkeilla. Olen onnekseni saanut viettää lukemattomia päiviä, iltoja ja retkiä intialaisen keittiön suurvisiirien kanssa, ja mausteiden maailma on hetkellisesti hyppysissä. Curryn sielu ja salaisuus on masalassa, eli mausteseoksessa, joka herätetään henkiin sipulien kanssa lempeästi paistellen. Jos masalan saa maaliin, niin silloin joukkoon voi laittaa melkein mitä vaan. Meillä tänään kanaa ja kaikki jääkaapin uumenista löydetyt nahistuneet vihannekset.  Mukaan tehtiin punaisista linsseistä muhennos ja chapati-rieskat rinnalle. Padat porisemaan tulille. 

Samalla pahimmat trombit talttuivat hetkeksi ja pääsi tuulettamaan mausteiden höyrystämää olemusta metsän maagiseen maailmaan. Tykkylumi, koskematon hanki ja jossain latvustossa livertävä lintu teki hetkestä taikaa. 

Talvipäivä antoi parastaaan, masala maukkaintaan ja meidän pienessä universumissa kaikki hyvin.