Välitilassa

Juhlakauden luppopäivät soljuvat lempeästi eteenpäin, ennen tutun arjen alkua. Nämä ovat sellaisia kepeitä päiviä jolloin madellaan joulunjälkeisessä ruokakoomassa ja uudenvuoden skumppakuplien jälkeisissä. Näinä päivinä tehokkuutta ei mitata tuloksilla vaan lähtokohtaisesti olemassaololla. Joulun ja vuodenvaihteen aikaan nivoutuu aina niin paljon tohinaa ja odotuksia, tekemistä ja kommervenkkejä, joten tänne asti pääseminen on kuin lohdutusvoitto. Tästäkin selvittiin. Uroteoksi mainittakoon myös se, että joulu on korjattu kaappeihin, vaikka neulasia nypitään nurkista vielä juhannuksenakin. 

Tällä kertaa joulu tarjosi kuitenkin parastaan. Saimme koko perheen kokoon saman katon alle - nuoriso omilta poluiltaan saapui toistamaan jokavuotuisia perinteitä mantelin metsästyksestä lahjattoman joulun pakettikasoihin. Aluksi kilisteltiin sukulaisten luona glittereissä ja prässeissä lojuaksemme loppupeleissä kotisohvalla flanelleissa ja villasukissa, sinappia suunpielissä. Näille hetkille on tarkoituksensa. Uusi vuosi oli puolestaan odotuksia täynnä, sillä plääninä oli saada koko Nairobin ystäväjoukko Turkuun tulille - mutta niin taas uusien rajoitusten myötä vuosi vaihtui minitiimissä kahden kesken, nuotion loimussa edes. 

Nyt on oiva aika myös loppuvan vuoden ruumiinavaukselle ja tulevan tähystykselle. Tapanani on  murehtia menneitä ja märehtiä menetettyjä - liiankin kanssa - mutta tällä kertaa vuorossa olkoon poikkeus. Annetaan tilaa tuleville ja mahdollisuudet vaikka mille. 

Elämää voi toki yrittää suunnitella eteenpäin järjen ja resurssien ehdoilla, olla sinnikäs eteenpäin porskuttaja, yhteiskunnan normien seuraaja ja onnellinen kaavoissa kulkija - mutta keski-ikäisenä fatalistina voin todeta, että myös kohtalolla on näppinsä pelissä. Oma polkuni on heittänyt häränpyllyt joka 5.-7. vuosi - läpi tähänastisen elämän teinivuosista alkaen. Jokainen sykli on tuonut tullessaan mullistuksia ja elämä ottanut uuden sävyn ja suunnan: on vaihtunut työpaikka, koti, maa tai maanosa, ja edessä ollut jännittävän puhdas pöytä. Voidaan toki väittää, että nämähän ovat omia aikaansaannoksia ja etsikon löytöjä. Omalla kohdalla on ollut kuitenkin kyse siitä, että eteen on heitetty mahdollisuus, jonka on voinut ottaa tai jättää. Olen aina ottanut. 

Nyt ilmassa on taas kutinaa. Seitsemän vuotta samaa hyvää suomalaista elämää on saavutettu. Kertooko kihelmöinti, että muutoksia on ilmassa vai yritänkö itse loihtia jotain kohtalokasta tämän kaamoksen keskelle? Tiedä sitä. Tosin yöpöydällä on pino Mel Robbinsia, Jay Shettyä ja Brianna Wiestiä, tämän päivän populaariviisastelijoita hivelemässä pikkuruista itsetuntoani. 

Oli miten oli, vuodesta 2022 on tulossa hieno ja hämmentävä. Sitä odotellessa.