Kukkajuttu

Nyt on ihan pakko laittaa kukkia tulemaan. Kimppuja, puskia, puketteja, kransseja, niitä kaikkia. Lauantai on emännän legendaarinen puuhapäivä, eli hoidetaan alta pois viikon ruokaostokset ja muut huushollin rästit. Niinkuin tänäänkin. Eilisen humuista uupuneet mukulat hiippailivat vielä pyjamissaan, kun olin jo kipittämässä ulos hoitelemaan asioita. Tai no, menossa itse asiassa hemmotteluhetkelle; aamu-spa, tukan tupeeraus ja varpaiden puunaus ja punaus:)

Kenian lahja maailmalle on kukat. Niitä on kaikkialla, kaikissa väreissä ja lajeissa. Ruusuja varsinkin, liljoja etenkin, neilikoita ainakin. Niitä myydään tien poskissa ja katujen risteyksissä. Meidän bändin kukkatukkutuottaja on George. Pieni mies, pieni kipsa, yksi jalka, ja kukkauniversumin kaikki helmet ja nuput. George tietää mistä tykkään ja joka viikko kuski-timppa hakee lavallisen kukkia kotiin. Tänäänkin. Päivän saldo oli 20 tiikerililjaa, 40 valkoista ruusua, 40 punaista ruusua ja 10 purppuraa kallaa. Homman yhteishinta 15 euroa, koko komeus. Jes.

Ovat muuten samoja ruusuja, joita Suomestakin saa ruokakaupoista reilun kaupan kimppuina. Täältä ne kaikki tulevat. Ainut lempparikukka mikä uupuu täkälaisiltä markkinoilta on tulppaani. Ja tottakai kaikki ihanat kesä- ja niittykukat. Toin pari kesää sitten pussillisen kotimaisia niittykukkien siemeniä, mutta niin ovat kummalliset luonnon metkut, että ei tullut niittyä eikä leinikkiä niistä siemenistä. Yksi ruiskaunokki jaksoi kukan antaa ennenkuin kuukahti ja kuoli. Valo, maaperä ja päiväntasaaja, hiukan toista kuin pohjoisen sfäärit.

Anyway, nyt on huusholli taas koristeltuna ja viikonlopun viettoa on kiva jatkaa näillä eväin. Leppoista menoa ja pattereiden lataamista.

The earth laughs in flowers.