Hyvää tyhjää päivää

Perjantaisen alkuillan autuus. Ensimmäisestä arkiviikosta kunnialla selvitty ja nyt hengitellään ihania viikonlopputuulia. Edessä kaksi tyhjää päivää. Olemattomia suunnitelmia, aikataulutonta oloa, pilvetöntä taivasta, rauhaa ja hyvää tahtoa. Kotona, pihalla, hiukan ystäviä, vielä hiukemmin mitään  suurempia ponnistuksia.


Kevät tuoksuu jo ilmassa ja tällä viikolla jokainen aamu on ollut piirun verran suvisempi ja lempeämpi.
 Nakerot nauttivat viimeisistä lomaviikoista, tänään pääsivät päiväksi isän kanssa töihin ja illaksi isän kanssa leffaan. 

Esikaupungin hälyjä juuri sopivasti, työasioita mielessä vain kevyesti. 


Livahdin pihanperän studion divaanille tuijottamaan lasikaton läpi puidenlatvoja ja auringonlaskua, juomaan sumppia, ja kuuntelemaan naapurin puutarhurin transitioradion zaire-rytmejä. Voisinpa pysäyttää nauhurin juuri tähän.

Tälläisinä hetkinä rakastan ihan julmetusti tätä omaa takapihan pakopaikkaa, ikiomaa lasihimmeliä puutarhan perällä. Sitä paitsi, tässä ohessa on kaupungin paras putiikkihotelli Haveli, jos käy niin että mielii jäädä ihan aamuun asti;) Ja niinhän on käynyt. Vierasmaja aina puhtailla lakanoilla. 

 Hyvä olla tässä ja nyt, vaikkakin 

- Osa pakaaseista on vielä purkamatta, hintalaput vaatteista pois repimättä. 

- Kampaaja pitäisi tilata jotta saisi tämän olkipaalin kuntoon 


- Koko kuukauden Annat on vielä lukematta, läppäri voittaa. 

- Kolme uutta kirjaa odottaa ottajaansa, läppäri vie aina vaan voiton 

- Hymyilen keltaiselle kahvakuulalle. Edelleen ja etäältä. 

- Heittelin juuri pikkubanaaneja meidän piina-apinoille. Kohta kaduttaa. 

- Odottelen illan olympiaspektaakkelia ihan älyttömästi. 

- Sitä ennen saunaan. Yksin.

PS. Piipahdin keittiössä ja illalliseksi tulossa makaroonilaatikkoa. Onnea.