Powerpark Go!

Kunnioitukseni visionäärejä kohtaan hujahti uudelle tasolle. Ne laatikon-ulkopuolella-ajattelijat-ja-toteuttajat ennenkaikkea. Siis ihan totta – miten kukaan voikaan edes keksiä ajatella megahuvipuistokartingtsydeemiä keskelle alahärmän rypsipeltoja ja ikimetsiä.  Aika kaukana kaikesta, aika kaukana kansan suurista riveistä. Mutta, mutta, huikeat visiot ja pläänit osuivat nähtävästi ihan napppiin – powerpark kuhisi kesälomalaisia kotimaan joka nurkasta, ulkomaita myöden.


Sata hehtaaria konetta ja vempainta, rataa ja renkutusta, kieputusta ylösalas, sinne sun tänne. Sata hehtaaria fiksusti toteutettua huvitusta; uusimmat laitteet, funtsittu toteutus, siistiä, kerosiinin katkua, hillityt jonot, kaikille jotakin – ennenkaikkea neljää G:tä halajaville. Ja ihan kamalaa välillä, kintut tutisten, ääni väristen. 

Oma merisairaus iski jo kolmannen kyydin jälkeen, mutta periksi ei annettu. Kaukokatseisena skippasin lounaan ja taas mentiin. Koko päivä sitä jaksettiin, ja monta jekkua jäi vielä odottamaankin – seuraavaa kerta lienee väistämätön. Meidän testirinki on kolunnut edellisillä lomilla Särkänniemen anteja, ja voittaja taidettiin löytää. Tosin, rinkiläisten keski-ikä on nalkin alle kymmenen ja prioriteetit sen mukaiset;). Lintsi on vielä testaamatta. Saas nähdä. 

Seuraava lomaetappi sitten sata kertaa hillitympi, pliis. Miten olisi se savusauna ja grillimakkara, tyyni ilta ja pommac?

Sounds good to me. And to all. 

Viikonalkuja!