Back at N-town

Mustalaisleiri taivaaseenmuuttohommissa - näillä tunnelmilla siirtyi meidän kymmenen tiimi napapiiriltä päiväntasaajalle. Matka meni hyvin. Hyviä elokuvia, punkkua pikkupulloissa ja nokosia tasatahtiin. Kerrankin paluumatka meni suurimmitta suruitta, sillä kaikki rakkaat oli mukana matkassa. Toinen ääni kellossa, kun varsinaiset hyvästit on käsillä viikon päästä.

Vastassa oli koti ryhdissään, piha rehevimmillään, elukat elossa ja ihan kippurassa ilosta. Autojen akut dead, apinat kumonneet kattoantennit ja kirppuja matot täynnä, no problem, ihan normijuttuja täällä. Mutta tsädäm -  mikä onni oli saada aamukahvi käteen kannettuna. Ei, ei olla pilalle hemmoteltuja, mutta maassa maan tavalla vai miten se nyt menikään. Meidän kodinhengettäret Catherine ja Eunice olivat viettäneet kunnon lomat kukin kylillään, ja nyt kaikki ollaan tyytyväisiä arkirutiinien hitaasta paluusta. Pölytys ja tamppaus hurjimmillaan juuri nyt ja vimin tuoksu leijuu läpi huushollin.

 Aurinko porottaa, kasseista tuli ulos tuli läjäpäin silitettävää, vaasit on täytetty ruusuillla ja kaapit herkuilla. Himppasen jouluaattofiiliksiä kun saa rauhassa tuijotella kaikkia ostoksia ja pinota valkoista hehkuvia paitoja korkeisiin kekoihin.

Kaiken kukkuraiksi meille tupsahti kaveriperhe Tansaniasta pariksi päiväksi - juttu jonka olin autuaasti unohtanut - joten tyhjä talo on yht´äkkiä täyttymässä ääriään myöden. Ihan unelma. Hyvä syy laittaa juhlat pystyyn.

Pimeä pehmeä ilta, pitkä pöytä pihalla, kynttilöitä ja tähtitaivas.
Kivat tervetuliaiset. Kyllä;)