Lounastauko

Oi arki armas. Vitsi. Takaisin aikatauluissa, pahvikuppilatteissa, palavereissa, bleisereissä, sähköpostikaaoksessa, kauppareissuissa, aamu-unisuudessa, ajan puutteessa ja pikkuahdistuksessa. Rutiineissa, siispä kai. Kauas ovat jo unohtuneet luodon leppoisat päivätorkut tai ajatuksiin unohtuminen rypsipeltoa tuijottaessa, nyt on päällä taas suorittamisen satavaihde. Kiinnostuksen taso tosin liki nollalukemia.

Tenavat ovat vielä kesälaitumilla, joten puuhanjuurta pitää keksiä myös junioreille arkipäiviksi. Siskoilun high-season siis meneillään, ja menojuttuja tiedossa joka päivälle - suomeksi totta kai. Tänään päätettiin pitää ruokabreikki tyttöjen kesken ja tehtiin lounastreffit läheiseen keitaaseen. Loman perintönä kebabin seuraksi olisi niiiiiin sopinut/kuulunut kylmä kuiva valkkari, mutta piti livetä siitä haaveesta;). Virkamiehen työetiikka on vielä elossa.

Hopeakanttina on onneksi uudet duunikuviot, jotka alkavat huomenna. Sama byroo, samat naamat suurinpiirtein – mutta uudet vastuut ja pläänit. Illalla saadaan myös esikoinen kotiin monen viikon ulkomaanreissulta, joten kerho alkaa olla koossa koko komeudessaan. Oikein hyvä näin. 

Eiköhän tämä tästä.