Hotelli Havelin über-brunssi

Dadaa, pullantuoksua! Mun äitipuuhailun tavoiterima on jotenkuten armollisen matalalla: sylittelyyn, läsnäoloon ja laatuhengailuun kun yltäisin. Edes. Itse asiassa mulla on kaksi maksettua naisihmistä kotona hoitamassa ne äidin perushommat kokkailun ja pyykkäilyn välimaastossa. Eikä tämä ole valinta ei - vaan työkulttuurin, työmoraalin ja pakon sanelema tilanne.

Mutta: sunnuntait on niitä viikon ihanuuksia, ollaan sitten safarilla tai kotosalla, niin touhu on kellotonta ja parhaassa seurassa. Omin ehdoin. Tänään oltiin koko kerho pystyssä jo aamut´uimaan, ja tenavat pyysivät sellaista ihanaa aamiaista jota saa aina hotelleissa;). Voi raukat, jotain muuta kuin muroja, I guess. No mutta miksei, ja tehdään sitten kunnolla kun toimeen ryhdytään. Vaivattiin taikinat, paistettiin pekonit, munat, viipaloitiin juustot ja kinkut, ja pilkottiin heldelmät ja vihannekset. Mulla on surullinen suhde sämpylätaikinoihin, joten triplasin hiivat ja sain elämäni ensimmäiset kohonneet sämpylät. Jes. Niitä rippeitä on tässä napsittu pitkin päivää, ja eipä kuulu valituksia vaikkei lounasta eteen kannettukaan;)

Kaikki tykätään tästä nurkissa pyörimisestä, mutta alkaa kaupungin pölyt kutittaa kurkkuja pikkuhiljaa. Brunssin yhteydessä juteltiin tuikitärkeitä: ja perheneuvosto delegoi äidin suunnittelemaan ensi viikonlopun safarin paikka ja reitti, iskälle annettiin pakkaaminen ja autonhuolto, ja muksut eri kokoonpanoissa lupasivat putsata teltat, kimpsut ja kampsut. Siinä se, demokratia täydessä iskussa.

Täältä toivottelen mukavaa sunnuntaita kaikille, ja uusille lukijoille ison isot tervetulijaiset!