Rauha, vapaus ja portit auki!

Pyhäaamu, ja olona huojennus. Kotiaresti on ohi, portit on heitetty selkosen selälleen ja meillä on presidentti. Maassa on rauha, kansa juhlii ja voidaan vihdoinkin palata normieloon. Kuusi päivää kärvisteltiin tuloksia odotellen, pahinta peläten, parasta toivoen. Mökkihöperyyttä oli ilmassa loppuviikosta, ja eilisen vaalijulistus oli pop! Totta kai piti vielä kuulostella, miten vaalien tulokset otetaan vastaan, mutta ei onneksi mitään suurempää hämminkiä. Koko episodin uhrisaldo pysyi alle kahdenkymmenen - eli melkein selvittiin viikosta puhtain paperein, niin karmealta kuin kuulostaakaan, vain kaksikymmentä. Luuserin porukka tietenkin toitottaa vaalivilppejä ja muita kimurantteja solvauksia, mutta eiköhän olla noin suurinpiirtein selvillä vesillä tämän homman suhteen. Kiitos Kenia. 

Tänään aamusta lähdettiin ulos pihasta. Whooa;) Otettiin koirat ja piipahdettiin naapurikorttelin pikkuruisessa ostoskeskuksessa. Käveltiin kadulla, heiluteltiin juhlahumusta palaaville kadunmiehille, ja hymyiltiin auringon kanssa kilpaa. Haetiin päivän lehti, take-away lattet, tuoreita marjoja ja bagelsit kaikille. Pojatkin vapautettiin ja livahtivat samantien kavereineen pelihallille. 

Kohta kaivetaan läksykirjat ja koulureput takaisin hollille, hiukan kertaillaan huomisen duuneja ja toivotellaan arkea tervetulevaksi. Ihan parasta. 

Tähän jos mihin sopii Eric Wainanan iki-ihana Daima MKenya, forever Kenyan. 

Kannattaa kuunnella alusta loppuun, ihan tosi. 

♥♥♥