Rukinen juttu

Huomaatteko - postauksia tulee kuin liukuhihnalta;)? Vaalikotiarestin toista puolta; kerrankin on muutaman päivän kotiputki, jolloin ei voi olla safarilla, töihin ei saa mennä, kaapit pursuaa ruokaa ja portitkin pitää pitää säpessä. Talo on siivottu, on aamusauna, päiväsauna, iltasauna, aurinko porottaa, ja vihdoinkin on ihan oikeasti aikaa. Tämä jos jokin on sitä luksusta. Koko kerho kotosalla, ilman mitään kommervenkkejä tai ohjelmanumeroita, ihan tuikitavallista olemista. Vitsit, miten mukavaa.

Bonuksena vielä sunnuntaiaamu. Uutiset on luettu, rauha on maassa ja niin pysyköön. Nettikierroksella tuli vastaan Ronjan ruisleipäjuttu, ja sopi tilanteeseen kuin nappi silmään. Mulla on fanaattinen, addiktiivinen ja syvä suhde rukiiseen. Itäharjun Prisman leipäosasto on yksi ensimmäisiä etappeja Suomen lomilla: nuuhkien ja hypistellen, tuijottelen ja mielessäni mutustellen kaikkia unelmaisia ruisleipiä. Mulla on myöskin reaaliaikainen ja totaalisen tarkka inventaario Nairobin pakastimen reissumiehistä ja puikuloista. Ja ovat muuten täysin pannassa perheen muille jäsenille; despoottiäidin nyrkkisääntö numero yksi. Niitä jäisiä leipäpaloja otetaan sitten esiin hartaasti ja harvakseltaan. Lempeästi paahtaen, päälistilpehöörit tarkkaan miettien ja aidot lattet rinnalle keittäen. Vain viikonloppuisin ja vain kaksi kerrallaan, max.  Just niin kuin vartti sitten;)

MUTTA: Leipävarannot alkavat huveta ja seuraava lasti Turusta on tulossa vasta pääsiäiseksi. Kaapissa on onneksi ruisjauhoja, joten tänään on hyvä päivä laittaa taikina kuplimaan. Juurena on Nairobia 20 vuotta palvellut ruisjuuri, josta saa leipien aatelia. Huomisen proggis on sitten tältä haavaa valmis - ruisnappeja ja pikkulimppuja.

Nyt jatketaan venyttelyä. Ihanuutta kaikille.