H'moon edition 2

Ja tätä on odotettu, kyllä, kolmetoista kokonaista vuotta. Kimpsut ja kampsut on kohta taksin takakontissa, liput taskussa, kortit kiillotettuna ja suuntana terminaali kaksi. On kaivettu kaikki villat, karvat ja pitkät lahkeet esiin. Vain me kaksi, matkalla maailmalle, samalla kun muksut jäävät päiväntasaajalle. Huh. 

Ensimmäistä kertaa ikinä ollaan molemmat pois näistä maisemista yhtä aikaa.  Mutta tilanteen sanelema juttu, katsokaas kun ei ole mummeja tai kummeja mailla, halmeilla tai mantereella, niin siinäpä ovat olleet vanhempien kahdenkeskiset matkat minimissään. Eipä tosin olla moisesta moksistaan.  Täältä kun lähtee suuntaan kuin suuntaan, niin aina on pitkä matka. Nyt kuitenkin tilattiin pappa Turusta paikalle ja saadaan livahtaa muualle ihan rauhallisin mielin. Ruokalistat on tehty, keittiön kaapit sullottu pullolleen ja junioreiden käyttäytymisohjeet kerrattu monesti. Hiukan riipaisi jo cold turkey kun tuijottelin noita ihania ipanoita aamukahvin ohessa, mutta hei - neljä päivää ja risat, vain:)

Ja entäs me? Reissun tarkoitus oli lähteä haistelemaan urbaaneja kevättuulia ja näkemään narsissin nuppuja. Taitaapi olla kuitenkin vastassa märkää lunta naamaan vaakasuoraan ja  vuosisadan kamalin keli. Heh. Seuraavaksi edessä sulloutumisyritys jetin takapenkille, yhdeksän tuntia yhteen suuntaan. 

Ei haittaa, meidän agendana onkin ensin venytellä ja sitten kohdata ne tuulet ja tuiskut, kulkea katuja käsikynkässä, katsella kaupunkia käsikynkässä, tuijotella toisiamme, jutella olevasta ja tulevasta, teatteria, stand-uppia, gourmeeta ja ihan hiukan kauppoja kenties;).

Linjat sulkeutuvat nyt muutamaksi päiväksi. Läppäri ei pääse mukaan matkalle.

Suloista pääsiäistä kaikille.

London is calling, whatever the weather.