Asante - täyttä asiaa

Nyt tulee ihan häikäilemätöntä mainontaa ja propagandaa tuutin täydeltä. Mutta onneksi on hyvää asiaa, melkeinpä maailman parasta.

Tänään oli meidän yhdistyksen perustamiskokous skype-axiksella Suomi-Kenia. Nyt on perustettu kotimainen hyväntekeväisyysyhdistys ajamaan Kenian orpojen asiaa, Asante ry. Kiitos, näin suorana käännöksenä. Hommasta on tulossa virallinen väylä lyhentämättömään ja viivasuoraan avustukseen Mogran lastenkodille Nairobin kupeeseen. 117 suloisuutta, joille yritetään antaa eväitä tulevaan ja pilkahdus toivoa. Mogran orpis ja slummikoulu ovat olleet sydäntä lähellä jo parisen vuotta, ollaan saatu ihmeitä aikaan (koulubussi:) suomalaisten hyvällä tahdolla ja nyt meinataan virallistaa tämä sydämien hyvyys. Tämän homman ajojuhtana tällä hetkellä on meidän Tuike-sisko, joka puuhaa vapaaehtoishommia Mograssa ihan hela tiden. Paperit lähtevät patentti- ja rekisterihallitukselle ensi viikolla, ja sitten laitetaan iso pyörä pyörimään.

Mogran koti ja koulu perustuu yhden naisen visioon ja ihka-aitoon välittämiseen: mama-Hanna on sadan pienen sielun äiti, syli ja usein se ainut aikuinen, johon voi takertua kun kaikki muu ympäriltä on kadonnut. Mogran muksut ovat hylättyjä ja pois heitettyjä, mutta nyt onnellisten tähtien alla asuvia, sillä jokaisella on ikioma ja turvallinen sänky, ja päivittäinen puuro. Hiukan on itkussa itsellä pitämistä, kun näkee ne 70 punkkasänkyä samassa salissa - tytöille ja pojille omat -  siinä sängyssä ja pienessä peltilaatikossa on koko elämä. Koko hyvä elämä, kuten itse sanovat. Onni voi olla niin vähästä kiinni. Orpokodin myötä Mogralla on myös koulu Matharen slummissa - joka muuten on ottanut siipiensä alle ja kouluruokintaan myös tuhat slummilasta, juu, tuhat. Niiden lasten ainut ruoka.

Onnen toinen puoli on totaalinen resurssien puute. Se yksi ja ainut pankkitili on pitkällä miinuksella, opettajien palkat maksamatta marraskuulta asti, arki pyörii pitkälti nimellisillä leipä-, riisi- ja nuttuavustuksilla. Onneksi on se orpiksen pihatilkku, josta saa nippanappa perunaa ja pinaattia kotiin ja kouluun. Ja oma lehmä on suunnaton bonus, vauvoille varsinkin.

Nyyhkytarinaa ei Mograsta olla kuitenkaan olla tekemässä, eikä muuten saisi vaikka yrittäisi;). Vaikka rahaa ei ole, niin naurua senkin edestä. On iloa pienestä ja uskoa isoon. Meidän tavoitekorsi tähän kekoon on saada homma pyörimään edes jonkinsortin miniminormien mukaan, niin että pidetään opettajat luokissa, bensaa (suomalaisen) koulubussin tankissa, puuropadat porisemassa ja kengät jaloissa.  Ja muutama pussi Marianneja aina silloin tällöin, tietty. Ja kaikki tämä on niin tavattoman pienestä kiinni. Hei mieti, opettajan kuukausipalkka on tasan sata euroa.

Ajatus systemaattisesta avittamisesta on ollut mielessä jo jonkin aikaa. Sisko heitti tuuman puitavaksi nettiin, ja suomalaisten solidaarisuus on aivan suunnatonta. Satoja peukkuja on pystyssä, ja siitä saatiin intoa pistää tuumasta toimeen. Viehättävintä lienee se avun lyhentämättömyys, satasuoraa hyväntekeväisyyttä, takuulla.

Ja muuten meidän ensimmäinen pikku-proggis on saada niille vauvalan tenaville hiekkalaatikko ja keinu pihalle. Sellainen hyvä suomalainen joka ipanan aarre. Rahatkin saatiin, Suomesta totta kai. Paimiosta ♥ .

Tästä on älyttömän hyvä ponnistaa.

Asante!