Tuesday, 31 July 2012

Helenanpäivä



”Äitii, koska tuut kotiin? Meillä on hyvä tuuli joka paikassa. Tänään on Helena-päivä ja me leivotaan hullluuuuu kakkuuu...”

Näin mua hätyyteltiin kotiin tänään toimistolta illan suussa, supersuloisesti ulkosuomeksi.

Ei, meillä ei varsinaisesti asu ketään Helenaa, tietääkseni. Mitä pienistä. Saatiin kuitenkin hellunhullukakku, kaikilla kaapista löytyvillä strösseleillä. Isosiskon koordinoinnille taas kiitos. xxx. 

Mikä keskittyminen ja panostus tytöiltä. Ja miten kivuttomasti ja sulavasti kakku katosi veljien ilmestyttyä paikalle. 


Antaa lasten nauttia - viime päivät käsillä ennenkuin koulut vievät mennessään ensi viikolla. 

Otetaan sen verran vapaudenrippeistä vaarin, että livahdetaan perjantaina puoleltapäivin taas safarille. Juu Juu, ei niistä saa nähtävästi tarpeekseen. Laitetaan karavaani kavereita ja kakaroita :) pystyyn ja suunnataan kohti pohjoista. Rennoin rantein, pari päivää pilviä tuijotellen. 

Mutta, iisisti nyt, ollaan vasta alkuviikossa. 

Onneksi on Helena ja syy juhlaan. 

Sunday, 29 July 2012

Sunnuntai slurps

Viikonloppu vailla suunnitelmia, ja kuitenkin on tehty vaikka mitä. Spontaanit jutut on jotenkin vaan niin kivoja: kun ei ole hommia etukäteen buukattu, niin voi mennä ja tehdä fiiliksien mukaan. Mennä tai olla menemättä, tehdä tai olla tekemättä. Kunhan ei ole pakko. 

Lauantai livahti omissa hemmotteluhommissa -  saatiin kuontalo kuntoon ja garderoobit jotakuinkin järjestykseen. Illansuussa, pikkufuntsimisen jälkeen päätettiin kuin päätettiinkin lähteä tuttujen puutarhajuhliin, pikapiipahdukselle. Muka. Juhlat olivatkin hulppeat jazzbändeineen ja illalliskattauksineen taivaan alla. Saatiin hullunhauska pöytäsuerue pystyyn ja lopulta vedettiin taas vaakasuoraan tanssilattialla, aamutunneille:) Miksi meille aina käy näin?



Normilorvimisen lisäksi tänään ollaan syöty. Köllitty puutarhassa ja herkuteltu tasatahtiin. Kun kerrankin on aikaa - ja itse keittiökuningatar on vapaalla  - niin sitä ollaan häärätty keittiössä pitkän kaavan mukaan. Kokattu aamulla, päivällä ja illalla. Ei pelkästään omaksi iloksi, vaan ihan tarpeeseen ja monen vatsan täytteeksi. Omien neljän lisäksi meille on taas rantautunut naapuruston junioreita yökyläilemään ja lemmikeitä kiusaamaan. Nälkä on jatkuva ja kasvava, it seems. Ja keittiön pöydän ympärillä ruuhkaa. Kaikki menee mikä eteen kannetaan. Autuaita ruokittavia. 


Paksuja pannukakkuja aamiaiseksi, lämpimät voikkarit lounaaksi, ja bravuuri-mexikolainen-fajitas-tsydeemi illalliseksi. Joka väliin vesimelonia ja pikkubanskuja.



Kaiken huusaamisen laannuttua varasin ikioman saunavuoron. Ei ole meidän pienen punaisen puusaunan löylyjen voittanutta, akaasian alla.

Illan päättää popcornit ja elokuvat. Ja monen metrin rivi ihania ihmisiä kotisohvalla.

Suloeloa koko viikonlopun kyllyydestä. Aika kiva tekemisen saldo, 100 % im promptu;) 

Viikonalkuja xxx

Friday, 27 July 2012

Hyvää tyhjää päivää




Perjantaisen alkuillan autuus. Ensimmäisestä arkiviikosta kunnialla selvitty ja nyt hengitellään ihania viikonlopputuulia. Edessä kaksi tyhjää päivää. Olemattomia suunnitelmia, aikataulutonta oloa, pilvetöntä taivasta, rauhaa ja hyvää tahtoa. Kotona, pihalla, hiukan ystäviä, vielä hiukemmin mitään  suurempia ponnistuksia.


Kevät tuoksuu jo ilmassa ja tällä viikolla jokainen aamu on ollut piirun verran suvisempi ja lempeämpi.
 Nakerot nauttivat viimeisistä lomaviikoista, tänään pääsivät päiväksi isän kanssa töihin ja illaksi isän kanssa leffaan. 

Esikaupungin hälyjä juuri sopivasti, työasioita mielessä vain kevyesti. 


Livahdin pihanperän studion divaanille tuijottamaan lasikaton läpi puidenlatvoja ja auringonlaskua, juomaan sumppia, ja kuuntelemaan naapurin puutarhurin transitioradion zaire-rytmejä. Voisinpa pysäyttää nauhurin juuri tähän.



Tälläisinä hetkinä rakastan ihan julmetusti tätä omaa takapihan pakopaikkaa, ikiomaa lasihimmeliä puutarhan perällä. Sitä paitsi, tässä ohessa on kaupungin paras putiikkihotelli Haveli, jos käy niin että mielii jäädä ihan aamuun asti;) Ja niinhän on käynyt. Vierasmaja aina puhtailla lakanoilla. 


 Hyvä olla tässä ja nyt, vaikkakin 

- Osa pakaaseista on vielä purkamatta, hintalaput vaatteista pois repimättä. 

- Kampaaja pitäisi tilata jotta saisi tämän olkipaalin kuntoon 


- Koko kuukauden Annat on vielä lukematta, läppäri voittaa. 

- Kolme uutta kirjaa odottaa ottajaansa, läppäri vie aina vaan voiton 

- Hymyilen keltaiselle kahvakuulalle. Edelleen ja etäältä. 

- Heittelin juuri pikkubanaaneja meidän piina-apinoille. Kohta kaduttaa. 

- Odottelen illan olympiaspektaakkelia ihan älyttömästi. 

- Sitä ennen saunaan. Yksin.

PS. Piipahdin keittiössä ja illalliseksi tulossa makaroonilaatikkoa. Onnea. 


Wednesday, 25 July 2012

Lounastauko


Oi arki armas. Vitsi. Takaisin aikatauluissa, pahvikuppilatteissa, palavereissa, bleisereissä, sähköpostikaaoksessa, kauppareissuissa, aamu-unisuudessa, ajan puutteessa ja pikkuahdistuksessa. Rutiineissa, siispä kai. Kauas ovat jo unohtuneet luodon leppoisat päivätorkut tai ajatuksiin unohtuminen rypsipeltoa tuijottaessa, nyt on päällä taas suorittamisen satavaihde. Kiinnostuksen taso tosin liki nollalukemia.

Tenavat ovat vielä kesälaitumilla, joten puuhanjuurta pitää keksiä myös junioreille arkipäiviksi. Siskoilun high-season siis meneillään, ja menojuttuja tiedossa joka päivälle - suomeksi totta kai. Tänään päätettiin pitää ruokabreikki tyttöjen kesken ja tehtiin lounastreffit läheiseen keitaaseen. Loman perintönä kebabin seuraksi olisi niiiiiin sopinut/kuulunut kylmä kuiva valkkari, mutta piti livetä siitä haaveesta;). Virkamiehen työetiikka on vielä elossa.

Hopeakanttina on onneksi uudet duunikuviot, jotka alkavat huomenna. Sama byroo, samat naamat suurinpiirtein – mutta uudet vastuut ja pläänit. Illalla saadaan myös esikoinen kotiin monen viikon ulkomaanreissulta, joten kerho alkaa olla koossa koko komeudessaan. Oikein hyvä näin. 

Eiköhän tämä tästä. 

Sunday, 22 July 2012

Safari Story II: Tunteita ja tykytystä

Kyllä, kevättä rinnassa, hurlumheitä heinikossa - ja tirskuttelua takapenkin tenavilla. Suuria tunteita monella taholla.

Paritteluaika lienee juuri vilkkaimmillaan, ja välillä tuntui kuin olisi itsekin osana marssia Noan arkkiin. Pariskuntia siellä sun täällä, soidinmenoa, höyhenten pöyhistelyä, sarvipäiden kinastelua ja torahampaiden kolistelua... naisista totta kai. Mutta olo oli kyllä aika nöyrä, kun sai todistaa leijonapariskunnan lemmiskelyn Masai Maran auringonlaskussa. Impala-isäntä toisaalla paimensi kokonaista laumaa omia sirosääriään, samalla kun kirahvipariskunnat kaulailivat ja strutsit tanssivat.

Suuria tunteita oli myös emoilla ja pienillä. Virtahevon hellyys pikkuruiseen penikkaansa tai norsunaaraan lempeä kärsäily oman lapsensa kanssa vakuuttaa, että syviä tunteita on kaikilla luojan luomilla. Oltiin todistamassa ihan oikeaa tunteenpaloa, leikkiä, suurta solidaarisuutta ja yhteenkuuluvaisuutta. The circle of life.

Nyt alkaa armoton mahalasku kohti huomisen arkea ja lomanloppua. Heitetty hyvästit kotiinpalaajille ja nyt yritetään pitää napakasti häntä pystyssä ja keskittyä olennaiseen. 

Kaikki hyvin, kaikki hyvin ja kaikki hyvin, on, on, on ;) and no more safaripics for now. Pheew, I hear.

xxx

Safari Story III: A piece of Paradise


Takana huikeat neljä safaripäivää. Pistän tässa tulemaan kolmen postauksen trilogin;  kuvia &värssyjä meidän reissusta, koko kolmen setti melkein livenä.

Masai Mara / Serengeti luonnonpuisto kattaa yhteensa yli 25,000 neliökilometriä keltaisia lakeuksia ja savannia, Afrikan vihreitä kunnaita (aploodi vanhalle ystävälleni E. Hemmingwaylle ;), sinisiä kukkuloita ja miljoonia eläimiä. Luontodokumentit ovat tehneet alueen maailmankuuluksi, ja ihan syystä – ambienssi ja maisemat ovat kuin kollaasi Eedenin puutarhaa ja Jurassic Parkia. Etualalla leijonapariskunta heinissä köllien, taustalla seeprat ja gnut turpa turpaa vasten ja taaimpana norsulauma kaitsemassa pienimpiään. Minne käännänkin pään, villiä luontoa nään.


Kameran asetukset menivät taas kokonaan uusiksi, sillä Masai Maran satumainen valo on jotain mitä ei muualta löydä. Neljän päivän aikana taidettiin porukalla täyttää tusina muisitkorttia yhteensä. Heh, ja oltiin räpsimässä kameroita samassa rivissä National Geographyn ja BBC:n pro-porukoiden kanssa.

Suuri osa päivistä vietettiin ajellen ristiin rastiin. Vaikka samoilla ruohoilla on suihkimassa tusinoittain muitakin kävijäryhmiä, niin lakeuksien suunnaton koko antaa sen tunteen että kaikki se upeus ja luonto on vain meille.  Silloin tällöin radiopuhelinliikenne paljastaa herkkupalat muillekin masai-oppaille ja samaa leopardia voipi olla zuumaamassa muutamakin autolastillinen. Eipä haittaa, me saatiin ylväässä yksinäisyydessämme todistaa monta ihmettä – hyyenalauma virtaheporaadon kimpussa, leopardi ilta-auringossa, raukea leijonapari, norsunuorukaiset tukkanuottasilla, virtahevot täydessä raivossa ja vastasyntyneitä bambinpoikia hatarilla koivillaan.




Oltiin osana parhainta luontodokumenttia. Sitä aitoa paikan päällä. Satoja kilometrejä, satoja kuvia. Ja viimeinen setti vielä tulossa;)

Safari Story I: Acaluma Living


Acaluma Camp, valkoiset teltat - ja ah, näkymä sängystä

Joka safarin pääosassa on aina tietenkin se savanni ja sen asukit, mutta hyvänä kakkosena tulee toki ruoka ja leiri. Ja hyvät viinit. Majoitusta saa joka makuun, ylitsevuotavasta luxuksesta matti meikäläiselle passelia. Meidän regular residence Masai Marassa on Acaluma Camp, neljä valkoista kanvaasitelttaa kylppäreillä sekä messiteltta ruokailuun ja löhöilyyn. Omilla sapuskoilla ja drinksuilla. Ei muita asukkaita. Leiriä isännöi viiden masai-miehen porukka; Waweru on kenttäkeittiön valtias ja hoitaa ruokapuolen, David tuntee taas savannit omana takapihanaan, ja loput pitävät tulet, soihdut ja kuumat suihkut yllä. Palvelusta saavat kaikki monta tähteä ja toiset mokovat tulevat pulleista untuvapeitoista ja paksuista pyyhkeistä. Mitään ei meiltä puuttunut. 

Acaluma leirille ei ole tietä, ei kylttejä, ei maamerkkejä. Perille löytää vain koordinaateilla. Kerrankin keskellä ei mitään tarkoittaa juuri sitä itseään. Kaukana poissa, kaukana kaikesta.

Sähköjä ei ole, mutta illan tunnelmat takaavat leirituli, auringonlaskut ja leijonalauman iltahuudot. Viereisen kummun kupeeseen on muuttanut hyeenakolhoosi, joten lapsia ei sitten keskenään teltoille lasketa. Ovat sen verran häijyä väkeä, ne hyeenat siis. Kun on vällyjen alle päässyt, niin sieltä voi kuunnella leirin läpi kulkevaa väkeä - seeprat ja bambit avosylin tervetulleita, isommille ehdotellaan sopivaa hajurakoa. Kahtena aamuna oli raato melkein rapuilla, onnistuneita metsästyksiä leijonilla näemmä. 

Kaikkia hyvien päätöksieni vastaisesti  tehtiin myös kävelysafari yhtenä iltana (yleensä mielin muutaman millin metallia omieni ja villin luonnen välille), ja on siinä oma hohtonsa olla silmätysten seeprojen ja gazellien kanssa. Tosin kun polulla tuli vastaan vielä höyryäviä norsun kökköjä, niin otettiin nopsa kurssi kohti telttoja hakemaan symboolista suojaa kanvaasin takaa;)  



Eilen oli viimeinen ilta, pelattiin muutaman rundi UNOa ja saatiin bonuksena valoshowsensaatio; sata salamaa ja tavaton myrsky riepotteli savannia. Sade on elinehto, kokkia lainaten. Ilta oli bravuuri päätös hienolle lomalle. On vietetty laatuaikaa, perhettä ja ystäviä, ladattu pattereita yllinkyllin, pohdittu syviä, kikateltu keveitä. Nähty ja nautittu. 

Valmiina arkeen. Tarinat tasangoilta jatkuvat. 

Tuesday, 17 July 2012

All right, folks...

... jottei tämä elämä mene ihan plörinäksi ja lötköttelyksi, niin nyt on sitten kamat kasassa ja suuntana supersafari huomenna heti aamut uimaan. Kasseja on siis purettu ja pakattu täysipäiväisesti viime aikoina.  Tänään on hankittu kymmenen matkailijat muonat ja juomat neljäksi päiväksi. Siis tavaraa on ihan älyttömästi, laatikoita tusina ja risat. Puskakeikka tiedossa siis, mukaan pitää ottaa kaikki - paitsi teltat. Ne on savannilla odottamassa,  mukaanlukien kokki. Juu, ihan absurdi yhtälö, keskellä Masai Maran lakeuksia meitä odottaa leiri ja arsenaali apulaisia;). Menyyt on suunniteltu ja reseptit valmiina. Ruokaröykkiöt luovutetaan keittiötelttahenkilökunnalle, ja kerrotaan mitä tarjoillaan ja milloin. Perfect! Kaikki tämä kanvaasin alla. 

Eli säästän teidät tylsiltä detskuilta tavarakasoista, mutta lupaan muutaman tunnelmapläjäyksen kun palataan kaupunkiin muutaman päivän päästä. Loppuviikon agendana on aamiainen seeprojen seurassa, lounas leijonilla, välipalat virtahepoja ihaillen, norsuista nautiskellen, hyeenan nauruja, leopardin läiskiä, miljoona gnuta, ja auringonlaskut G&T:n siivettäminä. Ei sähköjä, ei yhteyksiä, avara luonto ja pienet me.

Paradise found again. 


Back at N-town

Mustalaisleiri taivaaseenmuuttohommissa - näillä tunnelmilla siirtyi meidän kymmenen tiimi napapiiriltä päiväntasaajalle. Matka meni hyvin. Hyviä elokuvia, punkkua pikkupulloissa ja nokosia tasatahtiin. Kerrankin paluumatka meni suurimmitta suruitta, sillä kaikki rakkaat oli mukana matkassa. Toinen ääni kellossa, kun varsinaiset hyvästit on käsillä viikon päästä.


Vastassa oli koti ryhdissään, piha rehevimmillään, elukat elossa ja ihan kippurassa ilosta. Autojen akut dead, apinat kumonneet kattoantennit ja kirppuja matot täynnä, no problem, ihan normijuttuja täällä. Mutta tsädäm -  mikä onni oli saada aamukahvi käteen kannettuna. Ei, ei olla pilalle hemmoteltuja, mutta maassa maan tavalla vai miten se nyt menikään. Meidän kodinhengettäret Catherine ja Eunice olivat viettäneet kunnon lomat kukin kylillään, ja nyt kaikki ollaan tyytyväisiä arkirutiinien hitaasta paluusta. Pölytys ja tamppaus hurjimmillaan juuri nyt ja vimin tuoksu leijuu läpi huushollin.


 Aurinko porottaa, kasseista tuli ulos tuli läjäpäin silitettävää, vaasit on täytetty ruusuillla ja kaapit herkuilla. Himppasen jouluaattofiiliksiä kun saa rauhassa tuijotella kaikkia ostoksia ja pinota valkoista hehkuvia paitoja korkeisiin kekoihin.

Kaiken kukkuraiksi meille tupsahti kaveriperhe Tansaniasta pariksi päiväksi - juttu jonka olin autuaasti unohtanut - joten tyhjä talo on yht´äkkiä täyttymässä ääriään myöden. Ihan unelma. Hyvä syy laittaa juhlat pystyyn.


Pimeä pehmeä ilta, pitkä pöytä pihalla, kynttilöitä ja tähtitaivas.
Kivat tervetuliaiset. Kyllä;)