Sunday, 22 July 2012

Safari Story I: Acaluma Living


Acaluma Camp, valkoiset teltat - ja ah, näkymä sängystä

Joka safarin pääosassa on aina tietenkin se savanni ja sen asukit, mutta hyvänä kakkosena tulee toki ruoka ja leiri. Ja hyvät viinit. Majoitusta saa joka makuun, ylitsevuotavasta luxuksesta matti meikäläiselle passelia. Meidän regular residence Masai Marassa on Acaluma Camp, neljä valkoista kanvaasitelttaa kylppäreillä sekä messiteltta ruokailuun ja löhöilyyn. Omilla sapuskoilla ja drinksuilla. Ei muita asukkaita. Leiriä isännöi viiden masai-miehen porukka; Waweru on kenttäkeittiön valtias ja hoitaa ruokapuolen, David tuntee taas savannit omana takapihanaan, ja loput pitävät tulet, soihdut ja kuumat suihkut yllä. Palvelusta saavat kaikki monta tähteä ja toiset mokovat tulevat pulleista untuvapeitoista ja paksuista pyyhkeistä. Mitään ei meiltä puuttunut. 

Acaluma leirille ei ole tietä, ei kylttejä, ei maamerkkejä. Perille löytää vain koordinaateilla. Kerrankin keskellä ei mitään tarkoittaa juuri sitä itseään. Kaukana poissa, kaukana kaikesta.

Sähköjä ei ole, mutta illan tunnelmat takaavat leirituli, auringonlaskut ja leijonalauman iltahuudot. Viereisen kummun kupeeseen on muuttanut hyeenakolhoosi, joten lapsia ei sitten keskenään teltoille lasketa. Ovat sen verran häijyä väkeä, ne hyeenat siis. Kun on vällyjen alle päässyt, niin sieltä voi kuunnella leirin läpi kulkevaa väkeä - seeprat ja bambit avosylin tervetulleita, isommille ehdotellaan sopivaa hajurakoa. Kahtena aamuna oli raato melkein rapuilla, onnistuneita metsästyksiä leijonilla näemmä. 

Kaikkia hyvien päätöksieni vastaisesti  tehtiin myös kävelysafari yhtenä iltana (yleensä mielin muutaman millin metallia omieni ja villin luonnen välille), ja on siinä oma hohtonsa olla silmätysten seeprojen ja gazellien kanssa. Tosin kun polulla tuli vastaan vielä höyryäviä norsun kökköjä, niin otettiin nopsa kurssi kohti telttoja hakemaan symboolista suojaa kanvaasin takaa;)  



Eilen oli viimeinen ilta, pelattiin muutaman rundi UNOa ja saatiin bonuksena valoshowsensaatio; sata salamaa ja tavaton myrsky riepotteli savannia. Sade on elinehto, kokkia lainaten. Ilta oli bravuuri päätös hienolle lomalle. On vietetty laatuaikaa, perhettä ja ystäviä, ladattu pattereita yllinkyllin, pohdittu syviä, kikateltu keveitä. Nähty ja nautittu. 

Valmiina arkeen. Tarinat tasangoilta jatkuvat. 

1 comment:

  1. Blogisi on löytö! Ihanan erilainen blogi! :)

    ReplyDelete