Saturday, 16 February 2013

Minä


Nyt tulee sitten minää tuutin täydeltä. Anteeksi etukäteen, apua, apua, nolonolo;) Vuosi on bloggailtu, ja olen aika nokkelasti pysytellyt osa-anonyyminä täällä ruudun takana. Sumeita kuvia kyllä vilahtelee, mutta siinä se. Nyt on kuitenkin hyllytettyjä haasteita sen verran, että heitetäänpä pakka pöydälle - leikkimielellä ja pilke silmäkulmassa, jooko? Kiitokset tästä uhkarohkeudesta menee Norjaan:). Sain litanian kivoja kysymyksiä kalamuijalta kliklik, johon päätin kuin päätinkin vastata.

Kyllä, olen yli 30v. Vuosia on mittarissa tasan 47, ei kriisejä, ihan olen sinut nahoissani ja vuosissani. Oma strategiani oli ensin suihkia siellä sun täällä, kammeta  matkaan nuorempi mies, hommata lapset hiukan vanhempana, ja elää lapsiperheen ruuhkia tässä keski-iän kynnyksellä. Lapsia on siunaantunut neljä, ihania joka iikka, ja onni on visusti mukana menossa.

Ammattina alunperin arkkitehti, tätä nykyä paperimyllyssä pyörivä virkamies. Kehitysyhteistyötä täällä Afrikan mantereella on takana nyt toistakymmentä vuotta, sitä ennen muutama vuosi vierähti kriisihommissa Kurdistanin kukkuloilla. Vaikken suunnitteluhommia puuhaakaan, niin nykytoimi liippaa läheltä. Alanvaihto? Kyllä, mielessä jatkuvasti. Olen täysipäiväsesti ja virallisesti muka parantanut maailmaa pari vuosikymmentä, nyt olisi kiva kääntää sivua:  jotain omaehtoisempaa, esteettisempää, pienempää, kodikkaampaa. Mutta onko rohkeutta hypätä tästä pyörästä, ja ryhtyä uusiin juttuihin? Toivottavasti. Suunnitelmia on jo skissillä;)

Tyttöhaaveena oli olla lääkäri auttaen pieniä mustia kärpässilmälapsia Afrikassa. Tosi on, kiitos Biafran. Aika nappiin, paitsi se lekuri-osio.

Ottamisen sijasta voisin antaa kotieläimiä niitä halajille. Nurkkiin on kertynyt kolme koiraa, kaksi kissaa, neljä kania, kaksi marsua ja apinat pihapuissa. Rakkaita kaikki, paitsi monkey-love on vielä työn alla. Mies kantaisi lisääkin, mutta rajansa kaikella. Sanoinkin, että jos tulee vielä yksikin koira tai nelijalkainen tähän huushollin, niin minä hankin vielä yhden piltin meidän kerhoon. Jotenkuten siis. Toistaiseksi eläin- ja lapsikiintiö siis vakio.

Harrastukset? Sorry, next time. Työ, lapset, perhe - siinä se pyhäkolmio, johon uppoaa tämän hetken aikakiintiöt. Peruskuntoa hoidetaan, ja jos sitä extra aikaa olisi, niin lisää valokuvauksen oppimista, käsitöitä, kirjoja, ja kaipaan niin kovasti ihan vaan kotona olemista. Tunnit kortilla.

Vaatemerkkejä ei kannata ottaa puheeksi näillä leveysasteilla, valikoimat nollissa. Sisustuksen suhteen taas haluaisin kotiin isommat ikkunat, sellaiset kotimaiset meganeliöt. Meillä on yltiöromanttiset ruutu-unelmat, mutta valoa tihkuu sisään niukasti. Tosin näillä helteillä pikkuikkunoilla on vankka rationaali. Ja kauniit ovat kyllä.

Mikä vesi? Ehdottomasti meri. Turun saaristo. Miljoonaihana ja ikiunelma.

Esiintymisen suhteen ei suuria angsteja, tosin ei suuria kicksejäkään. Osa duunia. Piste.

Olen onnellinen. Isolla kauhalla on annettu ja kädet ovat kyynäriä myöden ristissä juuri siksi. Meillä on tavallinen hyvä arkionni, terveyttä, rakkautta, työtä ja naurua. Helinää ja helskettä. Mutta haaveilla saa, ja haaveilla pitää;
kotikaupunki Turku. Sukulaiset. Juuret.

Tulipahan tekstiä, huh. Lauantai-ilta jatkuu tässä terassilla, korismatsi tytöt vs. pojat on meneillään, sauna ja grilli päällä. Oli kiva viettää muutama hetki näissä omissa maailmoissa: kannattaa napata aiheet harkintaan ja laittaa vastauksia jakoon. Iso kiitos kysymyksistä!

Mutta, mutta, kylliksi sanottu tällä haavaa.
Ihanaa iltaa kaikille.


39 comments:

  1. Isolla kauhalla annoit itsestäsi, Turun flikka :)
    Hyvä niin, kiitos siitä, olet helmi !

    ReplyDelete
  2. Löysin blogisi joku aika sitten, ja tätä tarinaa on ollut ihana lukea. Pidän niin paljon blogin hyvästä energiasta, väreistä ja positiivisuudesta.

    Oli mukavaa lukea, minkälainen kirjoittaja täällä piileskelee =)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi miten mukavaa kun löysit meille;) Karibu sana!

      Delete
  3. Wau:) Hyvä hyvä! Kiva, että jaksoit ottaa haasteen vastaan ja kertoa vähän itsestäsi:) Oi sauna päällä.. voi kun olisikin. Hiihtolomaterkut täältä pohjoisesta:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heipat sinne - niinpä sait meikäläisen oikein vauhtiin sun kysymyksilläsi, iso kiitos!

      Delete
  4. Olipas mukava lukea näitä vastauksia:)

    ReplyDelete
  5. Kiitos! Olen tätä odottanutkin. Ihmetellyt ja arvaillut, että mikä sun juttus on, miksi siellä keskellä vierasta mannerta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sitä samaa itsekin usein ihmettelen;) Kiitos kommentista!

      Delete
  6. Hauska tutustua sinuun joka olet tämän energisen ja mukavan blogin takana lapsuuteni unelmien maassa. Minäkin halusin tehdä jotain Afrikan lasten kanssa mutta elämä kuljetti minut muualle. Voi, noista teidän ihanista ruutuikkunoista en kyllä luopuisi, aivan ihanalta näyttää koko koti ja elämä siellä. -Anne

    ReplyDelete
    Replies
    1. Anne - kiitos kaunis;) Afrikka on unelma, tänne kun jalkani laskin niin sille tielle jäin. Tosin nyt on kupliva koti-ikävä ollut jo pitkään... Viikon jatkot!

      Delete
  7. Olipa mielenkiintoista lukea taustoistasi. Ja olet todella kaunis nainen :).

    ReplyDelete
  8. Aivan mahtava blogi ja kauniit kuvat !!! Ensi kertaa täällä ja kuvat mykistivät minut täysin. Mukavaa sunnuntaita sinne kauas <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tosi kivaa kun löysit tänne - tervetuloa oiken valtavasti!

      Delete
  9. Mielenkiintoista lukea vähän uusia paljastuksia. Ne apinat on hauskoja? Käyvät varastelemassa ruokaa pöydiltä ainakin Mombasan hotelleilla.
    Olen ihan onnellinen, että löysin sinun blogisi tässä jokin aika sitten.
    On niin kivaa seurata elämää Keniassa, minullekin jonkin verran tutussa maassa.
    Oikein ihanaa helmikuun jatkoa teille kaikille Nairobiin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onkohan sulla koskaan ikävä tänne? Tässä ollaan kummallisessa ristiaallokossa, kun tykkää tästä ja samalla on koti-ikävä.. mutta nyt on hyvä, apinoineen päivineen;)

      Delete
  10. Kiitos tästä postauksesta. Rivien välistä on joitain juttuja pystynyt ehkä vähän arvailemaan, mutta oli kiva saada ihan näitä faktojakin. Sinä taas teet sellaista työtä, johon itse toivon vielä joskus päätyväni. Sellaista, millä on jotain merkitystä. Välillä se syvempi merkitys on itsellä hakusessa, kun elää normaalissa corporate life-arjessa.

    Niin ja olet kaunis nainen. Todella.

    Suloista sunnuntaita!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Kiitos J - niinpä, näissä hommissa on kovastikin sisältöä jos pääsee oikein kunnolla kenttähommiin... niissä oli omat parhaat vuoteni. Nyt näissä konttorihommissa on hiukan pahvin maku, jos ollaan ihan rehtejä. Mutta niinpä se on kai kaikissa duuneissa sama juttu, ne plussat ja miinukset. Mutta, mutta, ihanat viikon jatkot sinne suuntaan. x

      Delete
  11. Minäkin löysin tänne blogiisi muutama viikko sitten ja jäin heti koukkuun : )
    Pidän hurjasti ottamistasi kuvista, ne ovat tosiaan täynnä tunnelmaa.
    Ja kiva oli lukea myös blogin kirjoittajasta : )

    Mukavaa sunnuntaita sinne kauas!

    ReplyDelete
    Replies
    1. On niin tavattoman mukava kuulla sieltä ruudun toiselta puolelta - kyllä se niin on, että kommenteissa on blogien suola;) Isot terkut!

      Delete
  12. Hei, oli tosi mukava päivitys, vaikka aina ei ole helppo kertoa itsestään.
    Itsekin ulkosuomalaisena ja maailmaa kolunneena, sekä monen lapsen äitinä tunnen tiettyjä samoja fiiliksiä...kiitos tästä postauksesta ja mukavaa alkavaa viikkoa teille.
    XX

    ReplyDelete
  13. Hauska vihdoin kuulla mikä sinut sinne kauas on lennättänyt, olen sitä vähän itsekseni mietiskellyt ja nyt se selvisi.

    Suurin piirtein samoilla ikävuosilla mennään, täällä mittarissa muutama vuosi enemmän ja avauduin myös asiasta juuri kirjablogini puolella, joten "paljastuksia" on liikkeellä vähän enemmänkin :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oikein pisti nauramaan - kyllä se nimi paljastaa vuosikymmenen, siellä ja täällä;) Mukavaa viikkoa!

      Delete
  14. Lovely to see you I think your personality came through

    ReplyDelete
  15. Ihana postaus, eikä mitään anteeks tai apua - sanoja! Jos sille linjalle mennään, niin oon aikoja sitten itseni nolannut ;D
    Oikein ihanaa alkavaa viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Piste. Niinhän se on, olet ihan oikeassa. Kiitos rohkaisusta, ja mukavat viikot sinne kauniiseen kotikaupunkiisi;)

      Delete
  16. Äh, sä oot niin ihana!!! Mäkin haaveilin pikkutyttönä Afrikasta, halusin päästä sinne opettamaan lapsia lukemaan ja viljelemään... En ole päässyt vielä koskaan Afrikkaan, mutta opettajaksi päädyin :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanat opet! Ehkä maailman paras ammatti, ihan tosi. Suunnaton kunnioitus kaikkia opettajia kohtaan, kyllä.

      Delete
  17. Ekaa kertaa visiitillä sun blogissa, ja voikun riemastuin kun heti sain lukea susta kauniiden kuvien kera :) Jään lukijaksi!

    Postasin tuossa joku päivä sitten sisustusjuttuja "Minun Afrikkani" -aiheesta, mutta ei se kyllä liipannut läheltäkään näitä oikeita Afrikka-tunnelmia ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen niin koavasti tervetullut, kävin vastavierailulla ja kovasti tykkäsin myöskin... mitenköhän pystyn kirjautumaan lukijaksi blogiisi? pitänee tutkia lisää;)Terkkuja!

      Delete
  18. Hei , ekaa kertaa plogissasi vierailulla, ja aivan ihanaa...
    Ihanat kuvat ja mikä tunnelma! Olen myyty!<3 Ihanaa viikkoa sinne kauas!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei - ihanaa, kun löysit tänne turinoiden ja kuvien joukkoon. Kovasti tervetuloa;)!

      Delete
  19. Hyvännäköinen 47 v ja ryppyjä ei laisinkaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kuule Sofia, mulla on koko-vartalo-kurttuja, ja saapi olla;) Hugs!

      Delete
  20. Ulkosuomalaisen aidin blogin kautta paadyin tanne ihan vastikaa. Samanlaisissa (vahan pahvinmakuisissa) kehitysyhteistoissa taalla Ugandassa (naapurissa?), alanvaihto pyorii omassakin paassa lahes paivittain :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moro Emppa-naapuri - oletkohan saman byroon leivissä;)? Ugandassakin on meidän väkeä aika paljonkin, meillä on muuten ihan oma toimisto Kampalassa, ja projektit Jinjassa ja pohjoisessa... nyt alkaa uteliaisuus nostaa päätään... terkut!

      Delete
  21. Oon kaynyt lukemassa jo jonkun aikaa mutta nyt vasta saan kommentoitua. Oli tosi kiva lukea sinusta! Onnea sykahdyttavasta blogista, jonka kuvamaailmaan jain heti koukkuun. Pienena kavin Tansaniassa, jossa aiti oli toissa ennen kuin synnyin. Ihanat lapsen muistot reissusta ja haave palata viela joskus Ita-Afrikkaan... Taisin muuten loytaa tanne saman ulkosuomalaisen aidin blogin kautta kuin vanha kaverini Emppakin :) Aurinkoisia terkkuja Brasiliasta Amazonasin mutkasta, jossa on menossa seitsemas vuosi!

    ReplyDelete
  22. Minäkin olen joskus käynyt lukemassa mutten ole aiemmin kommentoinut muistaakseni.Ihana paljastuspostaus:) Olen viikottain tekemisissä afrikkalaisten lasten kanssa;etupäässä Tansaniasta ja Sansibarista tulleiden kanssa;jotka tulevat tänne sydänleikkauksiin.

    ReplyDelete