Friday, 30 August 2013

Vapaalla tyylillä


Viikko pulkassa, kipinöitä kintuissa ja pakkaaminen taas huipussaan.
Nairobin ankea lopputalvi tuntuu luissa ja ytimissä, joten ollaan lähdössä viikonlopuksi hakemaan aurinkoa, hellettä ja jameja. 
Festarimeininkiä tiedossa siis.

Tänään oli kuitenkin täysi päivä niin byroossa kuin koulussakin, joten me ollaan valmiina radalle vasta huomenna heti aamusta. Mutta – oma on mies on superstar ja varsinkin, kun otti tänään vaparin – niin karavaanin alkupää lähti leirin pystytykseen jo tänään, ja minä&muksut sitten kukonlaulun tahdissa aamulla. Tupsahdetaan valmiiseen pöytään, ja kylmät kuplivat olen tilannut huomisen kenttälounaan kyytipojaksi. Ja livemusiikin taustalle. Wine and blankets. Ei huono. Piste. 

Eli tynkäperhe kotosalla, talollinen naisia ja lapsia. Pakkaamisen ohessa laitettiin ranttaliksi ja pelattiin kopiokonetta. Vitsi, kun on kikateltu. Simppeleistä simppelein kutkutus. Pelataan parettain, otetaan lehdestä kuva, joka sitten selitetään parin toiselle puoliskolle, joka yrittää piirtää lehden kuvan selityksen perusteella. Piirtäjä ei tietystikään saa kurkkia alkuperäistä kuvaa. Kuulostaa tolkuttomalta, mutta hauskaa oli, uskokaa pois. Ja meillä tietysti jutun juurena vielä se, että koko touhu pitää selitellä suomeksi. Eli saatiin tenaville päivän kielisessio siinä samassa. Ja ei muuten mitään huonoja selityksiä, joka kuva on mainio satiiri originaalista;)

Tunnelman takaa myös sähkökatko. Mites muuten, onhan perjantai-ilta. Hemmetti. Ja mulla on sellainen kutina, että generaattori vetää pelkillä höyryilla ja miestä ei mailla eikä halmeilla -  pystyttelemässä siis rouvan telttaa - joten voipi olla edessä hyvinkin aikainen ja pimeä ilta;) No worries, kynttilöissä löytyy. Ja hermoissa.

Viikonlopun vipinöitä kaikille, enjoy!

Tuesday, 27 August 2013

Kello puoli seitsemän


Ensin ne tärkeimmät: viime postin kommenttivirta sai mielen nöyräksi ja nahan kananlihalle. Se oli oma pieni oodini kanssaihmiselle, ja sain vastineeksi ison vyöryn ja kauniin kaiun hyvänkierrättämisestä. Ja uskoakseni muutama nipullinen reilunkaupan ruusuja löysi tiensä mukaviin koteihin. Taas nähtiin, että pienelläkin pääsee pitkälle. Kiitos. 

Nonni, kun siitä arjesta on olen niin kovasti paukutellut ja pauhannut viime aikoina, niin let us walk the talk.
Pysytään asiauskollisina ja pistetään framille meidän perheen normi-tavallinen-rutiini-arki-ilta. Ei mitään yllätyksiä tai suurta estetiikkaa. H-hetkenä illallinen, mikäs muu. Ruoka on valmis ja pöytä katettuna kello puoli seiskalta, joka ilta, poikkeuksetta. Keittiön pöytä ja koko sakki sen ympärillä. Ilman mitään krumeluureja tai kommervenkkejä. Tai alkupaloja tai jälkkäreitä.

Iskän paikka on pöydän toisessa päässä, minä toisessa, ja joka tenavalla & siskolla on oma paikkansa. Meidän isojen hiljainen haave olisi päästä duunista kotiin illalliseen mennessä, joskus onnistuu, joskus ei. Yleensä sumplitaan, että toisella ainakin olisi tuuri. Tänään oli mun vuoro nauttia siitä parhaasta illallisseurasta, miestä odottaa sitten tyhjä keittiö ja kylmä ruoka - jos jotain on vielä jäljellä.

Vaikka meidän huushollin jatkuvana taustahälynä on uutiset jostain tuutista, niin kanavat ovat visusti kiinni kun ruokailu alkaa. Pestään kädet, tuoleilla ei keikuta ja sitten vasta aloitetaan, kun kaikilla on ruoka lautasella. Kokeillaan olla muutenkin jotenkuten fiksusti, jutellaan päivän ilot ja olot, suunnitellaan tulevat ja pohditaan joutavia. Edes se yksi yhteinen hetki per päivä. Jokainen korjaa lautasensa, siivoaa jälkensä, ja muksut kattavat tiskit - käsin, kyllä. Ja ilman kunnon kiitosta kukaan ei kyökistä poistu. Kiitoksen kohde on tietysti meidän Kati-kokki.

Katilla on vapaat kädet suunnitella ja valmistella ruuat viikon jokaiselle arki-illalle. Repertuaari on laaja, makaroonilaatikosta thai-curryyn, oma suosikkini on siskonmakkarasoppa ja kotitekoiset rieskat. Huoh. Tänään meitä odotti kuitenkin lasten ehdoton pop... possunkyljykset ugalilla, pinaattimuhennosta ja vihannekset kylminä ja kuumina. Ugali on paikallinen maissipuuromössö, joka ajaa riisin virkaa ja kuuluu syödä käsin. Rehellistä perusruokaa. Mutkatonta. Ja saa askerralla ohessa;)

Sellainen kurkistus tänne, mutkatonta in deed;).

Nyt zuumataan takaisin uutisiin ja kyllä ottaa Syyria sydämestä.

Iltahetkiä toivotellen. Pax.

Saturday, 24 August 2013

Kukkakauppiaani Yrjö


Ja kavereiden kesken ihan vaan George. 

Mua on aina hymyilyttänyt entisaikojen viehätys ryhtyä suomentamaan ulkomaisia nimiä, Georgesta Yrjö on ehkä sieltä vauhdikkaimmasta päästä,  ja samalla pyöräytetään Jameksesta Jaakko ja Charlesista Kaarle. No, anyway, tänään meillä on ollut normilauantai ilman seeproja tai puhveleita, ja on häärätty meidän oman nurkkakunnan betoniviidakossa. Saatiin täydennettyä keittiön kaapit, ja tehtiin kukkakauppoja oikein urakalla. On kiva taas herätellä eloon omaa kaupallista tukiverkostoa, mitä tulee korttelin kauppiaisiin ja tarjontaan. On tuttu lihakauppias, maitokauppias, kampaaja, ompelija ja tietysti viikottainen kukkaystäväni George. 

Kukkia vilahtelee näissä posteissa ehkä liiankin usein, mutta moiseen on hankala mitään muutosta tehdä tai saada; aaa) tykkään kovasti kukista, bee) niitä on tarjolla joka kulmalla, ja cee) George odottelee meikäläisen massaostostelua joka lauantai. Jo pelkkässä ceessä on kylliksi syytä kaupantekoon. Meillä on Ykän kanssa kirjoittamaton diili, että pysyttelen luottoasiakkaana ja saan sitten vastineeksi tukkuhinnat. Hiukan kyllä sydänalasta riipaisee, silloin joskus kun euron ruusupuskan hinnasta neuvoteltiin - mutta maassa maan tavalla. Kukkakipsa on tien laidassa, ja kauppias tuntee lähes tulkoon jokaisen ohiajajan. Käsi nousee ja jambo kaikaa, kun Yrjö on duunissa. Aamusta iltaan. 

Pari vuotta sitten Yrjö hävisi ja kukat katosivat. Meille tuli huoli nuttuun, ja muutaman rouvan kanssa ryhdyttiin kyselemään Georgen perään. George oli jäänyt auton alle ja jalka oli poikki. Siis irtipoikki. George oli kovasti kipeä ja sairaalassa vierähti pari kuukautta.  Ja entäs miten voi jalaton mies hoitaa kukkabisnestä ja pitää perheen leivässä? Niin, ja kulmakunnan daamit kukissa:) Onneksi on enkeleitä. Yksi rouvista sai kuningasajatuksen pistää sanaa ja hattua kiertämään. Eikä vierähtänyt kuin hetki, niin saatiin kasaan kyllin iso potti ja Georgelle uusi tekojalka. Rahat riittivät kuntoutukseenkin ja tuota pikaa oli mies ja kukat takaisin tienposkessa. Bisnes kukoistaa ja jalat kantavat.
Askel ontuu vielä hiukan, mutta hymy ei hyydy ikinä.

Tänään mukaan tuli ruusut ja keltaiset lupiinit. Kauniita kaikki tyynni.

Earth laughs in flowers. George too. Iloa iltaan kaikille.

xxx



Thursday, 22 August 2013

Limppu Love


Ja vallankumous valkoisen leivän valtakunnassa. 

Tästä on tulossa taas tälläinen ulkosuomalaisen lirutus, mutta hyvän asian puolesta kannattaa vaikka hiukan vaahdotakin. Herkkuhyvän siis. Leipäasioista on tullut ennenkin kirjoiteltua, onhan se sellainen joka päiväinen juttumme. Meidän perheessä leipää menee, kasvavat lapset ja niiden jatkuva & pohjaton nälkä, you know. Olen tehnyt kaikkeni, lahjomisineen ja uhkailuineen päivineen, jotta väli-, aamu- ja iltapalat olisivat hedelmävetoisempia, mutta vastakaiku on ollut vaihtelevaa. Leipäpussilla kun taas käy jatkuva rapina. Valkoisella leipäpussilla siis, höh.  Niin, sitä valkoista pullaa, kun muuta ei ole.

Ruisleipää tuodaan kotimatkoilta, pidetään pakkasessa ja säännöstellään ennenkaikkea äidin heikkoihin hetkiin. Toisinaan aika antaa myöden juuren sulatukseen ja oman limpun leivontaan, mutta sekin on harvinaista herkkua. Ruisleivästä on tullut melkein tabu... monet sitä miettii, kuitenkaan sitä saamatta tai siitä sen enempää puhumatta.

Kunnes kaupunkiin ilmestyi Tiramisu! Naapuruston uusin leipomo, jonka nimi viittaa mascarponeen ja eteläisempään Eurooppaan, mutta josta löytyy hyllymetritolkulla ihan aitoa ja yksinkertaista ruisleipää. On perustaikinalla ja hapatetulla, molemmat suussasulavia. Jälkiuunileivästä ei kai saisi edes ääneen haaveilla, mutta paahtimen kautta pyöräyttämällä limpunsiivusta saa ihan kelpo jälkiuunisen. Kunnon siivu voilla on kuin linnunmaitoa. Päälle vielä lämmin ja löysä munanpuolikas, niin voi jestas kun vie mennessään.

Ei, ei vihreää tai vihannesta lähimaillakaan, vaan ihan sitä aitoa ehtaa itseään.
Arkielämisen laatu nousi juuri pykälän. Mitäs seuraavaksi - puolukoita;)?

Torstai-ilta on ihana. Varsinkin kun on nollaviikonloppu edessä, näillä näkymillä.

Ihanuuksia ihan jokaiselle ♥

Tuesday, 20 August 2013

Buffalo Brunch


Nyt on liian monta hommaa retuperällä.

Arki on alkanut oikein urakalla, ja ollaan kollektiivisesti vielä kohtalaisen kankeita koko porukka. Koulut alkoivat viime viikolla ja läksyjen määrä on vetänyt kaikki mukulat vakaviksi. Samaan aikaan duunissa on varsinainen höykytys meneillään, ja päivät ovat venyneet pitkälle iltaan. Uniaikataulut on vielä hakusessa, ja aamut ovat pahvia - vaikka kuinka aurinko porottaa. Huoh, se ihana arki.

Edellisen viikonlopun safarihurmiossa sain vielä kyhättyä telttaretkenkin viikonlopulle, ilmassa oli kyllä jo hiukan yliampumisen makua;). Olisi ehkä pitänyt hengitellä ja rytmiharjoitella arkea kotioloissa, mutta sain vongattua miehen matkaan ja järkättyä meidät impromptu puskasafarille koko viikonlopuksi. Messissä karavaanillinen kavereita, tonni tavaraa, telttaa, muonaa ja mehua.

Tai siis, eihän tällä kokoonpanolla mikään ole koskaan impromptua tai spontaania, vaan ihan hemmetillisen järjestelyn tulos. Olen yrittänyt joskus järkeistää tätä omatoimista safaripuuhaa ja koko siihen liittyvää urakkaa, mutta todennut, että suomalaisella on se mökkeily niin verissä, että viikonlopuiksi pitää päästä pois kotinurkista. Oli mikä oli. Ja mahdollisimman usein. Kun ei ole mökkiä, venettä, järveä tai landea, niin sitten mennään savannille. Simple as that;). Bonuksena tietysti se kaikki villiys ja vapaus. 

Kaikessa tässä rytinässä ovat kutimet, kirjat, kommentit ja koneet jääneet taka-alalle. Sori! Tämä olkoon nyt viimeinen safariposti taas joksinkin aikaan. Lupailen nyt rauhoittua, käyttäytyä kaikkien arkinormien puitteissa, ja palata linjoille. Ja, jokainen kommentti on tarkkaan luettu ja isosti pidetty - ja vastakaikua on tiedossa. 

Mutta ennen sitä - edessä vino pino koulukirjoja päällystystä vailla. Illasta ei puhteet tekemällä lopu;)

More to follow soon, I promise! Gnite!