Tuesday, 20 August 2013

Buffalo Brunch


Nyt on liian monta hommaa retuperällä.

Arki on alkanut oikein urakalla, ja ollaan kollektiivisesti vielä kohtalaisen kankeita koko porukka. Koulut alkoivat viime viikolla ja läksyjen määrä on vetänyt kaikki mukulat vakaviksi. Samaan aikaan duunissa on varsinainen höykytys meneillään, ja päivät ovat venyneet pitkälle iltaan. Uniaikataulut on vielä hakusessa, ja aamut ovat pahvia - vaikka kuinka aurinko porottaa. Huoh, se ihana arki.

Edellisen viikonlopun safarihurmiossa sain vielä kyhättyä telttaretkenkin viikonlopulle, ilmassa oli kyllä jo hiukan yliampumisen makua;). Olisi ehkä pitänyt hengitellä ja rytmiharjoitella arkea kotioloissa, mutta sain vongattua miehen matkaan ja järkättyä meidät impromptu puskasafarille koko viikonlopuksi. Messissä karavaanillinen kavereita, tonni tavaraa, telttaa, muonaa ja mehua.

Tai siis, eihän tällä kokoonpanolla mikään ole koskaan impromptua tai spontaania, vaan ihan hemmetillisen järjestelyn tulos. Olen yrittänyt joskus järkeistää tätä omatoimista safaripuuhaa ja koko siihen liittyvää urakkaa, mutta todennut, että suomalaisella on se mökkeily niin verissä, että viikonlopuiksi pitää päästä pois kotinurkista. Oli mikä oli. Ja mahdollisimman usein. Kun ei ole mökkiä, venettä, järveä tai landea, niin sitten mennään savannille. Simple as that;). Bonuksena tietysti se kaikki villiys ja vapaus. 

Kaikessa tässä rytinässä ovat kutimet, kirjat, kommentit ja koneet jääneet taka-alalle. Sori! Tämä olkoon nyt viimeinen safariposti taas joksinkin aikaan. Lupailen nyt rauhoittua, käyttäytyä kaikkien arkinormien puitteissa, ja palata linjoille. Ja, jokainen kommentti on tarkkaan luettu ja isosti pidetty - ja vastakaikua on tiedossa. 

Mutta ennen sitä - edessä vino pino koulukirjoja päällystystä vailla. Illasta ei puhteet tekemällä lopu;)

More to follow soon, I promise! Gnite! 

27 comments:

  1. ah niin arki.
    Sitä vain ihmettelee, että on joskus arkena saanut jotain aikaiseksikin.
    Loma ei ole vielä irrottanut otettaan täälläkään.
    Illat ova lyhyitä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Illat lyhyitä ja päivät tuntuvat niin tavattoman pitkiltä siellä byroon puolella.. mutta kyllä tämä tästä kun on rytmin päästä saatu kiinni;)

      Delete
  2. Pitäähän sitä fiilistellä kesää ja lomaaniin pitkälle kuin mahdollista!
    Ensimmäisessä kuvassa teki mieli ottaa käteen shampoota, saippuaa ja painepesuri :-) mitäköhän buffalo olisi tuuminut?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eikä pelkästään se muta ja lika, mutta myöskin löyhkä. Herra Puhveli vaatisi enemmänkin kuin pelkän vaahdotuksen;)

      Delete
  3. Kiitos vielä näitäkin kuvista! Pistää isosti huokailemaan :)
    Ja varsinkin nuo seeprakuvat yhtä isosti hymyilyttämään :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Kiitos. Seeprat on vaan niin ihania, ja nyt on savannit pullollaan laihakinttuisia seepralapsia ja muita vasoja. Liikkiksiä ihan jokainen!

      Delete
  4. Kyllä näitä safaripostauksia lukee ja katselee ihan mielellään.
    Kuvat kertovat useimmin enemmän kuin tuhat sanaa.
    Ja tosiaan, huokailemaan kuvat laittavatkin. Niin ihania ne taas olivat!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No kiva jos vielä kelpaavat;) mutta vaan miettii, kun lataa taas sitä samaa savannia ja akaasia kuvien kautta, että varmaan tulee sellainen mielikuva ettei täällä muuta puuhatakaan kuin kellitään teltoissa;) Joten pitää laittaa hiukan toista, ja sitä aitoa, realiteettia mukaan myöskin. Tosin, uusi reissu on jo tiedossa.... eli ei aiheesta kauas lipsuta;)

      Delete
  5. Anteeksi, en voinut muuta kuin nauraa. Kuulosti todella tutulta tuo sinun uniaikataulut vielä hukassa ja arki iskenyt oikein urakalla. Tuttu tunne. Impromtu ja hemmetillinen järjestelyn tulos kuulostivat myös enemmän kuin tutuilta. Sitä ilmeisesti toisinaan huijaa itsensäkin uskomaan, että tuollaisen reissun tai jonkun illanistujaisen isolle porukalle järjestelee ihan extempore tuosta vain vasemmalla kädellä ja joutuu monesti valitettavasti toteamaan, että kyllä se vaatikin hemmetisti verta, hikeä ja joskus jopa kyyneleitä. Kaikesta huolimatta, jos ja kun järjestelyistä on hengissä selvinnyt on lopputulos (niinkuin tässäkin näyttää) enemmän kuin palkitseva! Näiden vastapainoksi kaipaakin taas hiljaiseloa. Ihanaa loppuviikkoa ja voimia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä osuit niin naulan kantaan... ja miten monta kertaa onkaan visusti päättänyt, että nämä olivat sitten ne vihoviimeiset hipat kun järjestetään ja vika reissu tällä organisaatiolla... ja kas kummaa, kunhan taas mahdollisuus nostaa päätään lähtemiseen tai juhlimiseen, niin sama hulina on päällä. Kun niistä kuitenkin loppujen lopuksi niin kovasti tykkää, eikö? Terkut sinne viikkoon ja tähän arjen suloisuuteen. winks winks.

      Delete
    2. Se menee juurikin noin! Hyvää viikonloppua -rauhaisaa sellaista tällä kertaa, olen ymmärtänyt.

      Delete
  6. Ja kaiken muun lisäksi, sun pitää päällystää vielä ne pahuksen kirjat. Minä kiukkuisena annoin mennä varmasti 20 kirjaa ja tein kyllä tiettäväksi, että aikoinani AINA ihan ITSE päällystin KAIKKI kirjat. Äiti oli täällä silloin sopivasti, ja piti ihan isoon ääneen vielä kysyä, että oletko koskaan päällystänyt minulle yhtään kirjaa. Ja vastaus oli: "En ole". Että näin! Olet kaikkien kirjojen päällystämisen jälkeen telttaretkesi ansainnut!!!!!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eipä ole vielä se kirjaruljanssi ohi, lipsuttu on pahasti... ja päällystetty vain ne ihan pakolliset. Puuhaa viikonlopulle siis... kyllä tämä tästä, kyllä;)

      Delete
  7. Mekin saavuimme lopulta kotiin. Kuumuus löi vasten naamaa ja huokasin. Muistutin itselleni, että "nyt et sitten keksi mitään, ennen kuin päällä on oikeasti tylsä ja tavallinen arki." Sillä senkin unohtaa, että kuinka paljon voi mennä voimia silittämisessä, ruoanlaitossa ja muussa normaalissa jutussa, kun sisällä on koko ajan lämmintä, kun huonosti lämmitetyssä saunassa. Onneksi se kirjojen päällystykseen menee täällä vielä muutama viikko. Voimia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voih, ihana kuulla välähdyksiä kotimaisesta arjesta eri suunnista tätä meidän tellusta. Teillä kuin miedossa saunassa;), täällä viluissamme - ja kotiSuomessa on kuulemma maailman paras keli. Epäreiluuden maksimointia, oih! Onneksi meidän sfääreissä ollaan menossa kohti kevättä, niin alkaa ainakin kelit olemaan voiton puolella. Ja kyllä se arjen rytmikin sieltä opitaan. Nauttikaa vielä rennoista viikoista ennen kouluhulinoita! Isot terkut!

      Delete
  8. Kuulostaa tutulta tuo arkeen palaamisen tuska.. Sen lisäksi, että toinen aloitti yläasteella ja oli aika hämmennyksissä pari päivää, on ollut aamuheräämiset, ekstraohjelmat koulussa, harrastusten aloitus ja omat "kohta se säpinä alkaa" - kuviot töissä. No, kohta tämä tästä asettuu uomiinsa, ja sitten onkin jo joulu :) Ja perjantaina tietty koko remmi mökille... Halauksia!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onko teidän vee jo yläasteella. Hui, siinä onkin ihan oman niksinsä. Juttelin Turkuun juuri hetki sitten, ja kelit hellivät kuulemma vielä koko elokuun. Joten, nauttikaa ihan joka hetkestä ja mökkiviikonlopuista erityisen totta kai. Isot rutistukset koko porukall! xxx

      Delete
    2. Joo, ajattele, iso mies jo! Ja menee ihan minä päivänä tahansa mun ohi pituudessa, kengännumero on jo 43..:) Aurinkoa on tosiaan luvattu koko viikonlopuksi, mutta aamulla oli enää +10, brr.

      Delete
  9. Ihanalta kuullostaa viikonloppunne ja aivan mahtavia kuvia taas vaika kuinka...:)

    ReplyDelete
  10. Olin illalla salilla ja siellä hikoilin ja samalla katsoin telkkaria. Sieltä tuli ohjelma jossa kerrottiin sellaisesta pariskunnasta joka asui 50-luvulla safarilla ja kesytti mm. leijonia. Tai kasvatti. Tiedät varmaan kenestä puhun:) Mulla tuli mieleen, että sä oot varmaan 20v päästä vähän sen naisen näköinen:) Nykyään aina kun tulee juttua safareista tai näen kuvia tai ohjelmia niin heti yhdistän ne tähän blogiin:) Joskus haluan kyllä itsekin päästä käymään Afrikassa ja tehdä tuollaisen retken:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voih, puhut ihan meidän perheen lempparitarinasta! Sehän oli varmaan Adamsonin pariskunta, jotka kasvattivat Elsa-leijonan täällä Kenian savanneilla...löysivät emottoman pentueen ja rohkeasti ryhtyivät palauttamaan Elsaa takaisin luontoon siinä onnistuenkin. Lopulta Elsa lähti, mutta tuli tervehtimään kotiväkeään aina silloin tällöin, tuoden myös omat pentunsa näytille. Ihana Elsa - born free. Ja arvaas vaan kenen mukaan on meidän Elsa tyttömme nimetty? Juuri, meilläkin on Elsa, vapaana syntynyt.

      Delete
  11. No siellä sitä puhtia riittää :-)) Täällä arki astui kehiin eilen kun lasten koulu alkoi, mies hävisi työreissuilleen ja minä jäin tänne kotiin tekemään töitäni...yksin.
    Rutiineista saatava pikkuhiljalleen kiinni. Ihania kuvia taas toinen toisensa perään ja aika jännittäviäkin.
    Mukavaa loppuviikkoa!
    xx

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Päivi. Harjoitus tekee mestarin, tässä arjessaksin. Jokainen aamu tuntuu himpan verran helpommalta, ja kohtahan on jo viikonloppu;) Tsempit sinne teidän perheen hulinoihin!

      Delete
  12. Kivat reissut irroittavat arjesta parhaiten :)!
    Positiivista energiaa teidän poppoolle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aivan, ja vaikka siinä sitä rumbaa ja pyörittelyä on vaikka muille jaettavaksi, niin kyllä se reissut on aina niiden väärtti... Energialatauksia myös sinne!

      Delete
  13. Simply amazing photographs the colours the animals just everything. You are so lucky. Have a great weekend

    ReplyDelete