Wednesday, 23 July 2014

Good to the last drop


Huh. Täällä ollaan taas, eikä vain satunnaisesti tai toistaiseksi, vaan pidemmän linjan blogiryhti on jo näppituntumalla. Viime viikkojen kirmailut ovat olleet seuduilla, joissa puhelimissa on ollut palkkeja tasan nolla, nettiyhteyksistä puhumattakaan. Olen tässä hiljan korjaillut tilannetta, tehnyt kierroksia ja jättänyt puumerkkejäni. Ja hiukan samalla paikkaillut kärvistelevää omaatuntoani. Postien hoito on edessä seuraavaksi. On huikeaa ajatella, että tuota pikaa suunnataan kunnaille, jossa laajakaista on jokaisen loukkaamaton ihmisoikeus;). 

Päiviä päiväntasaajalla on jäljellä tasan kymmenen. Kahden käden sormilla siis pelataan jo tätä elämää. Vihoviimeistä matkalaukkusellaista, onneksi. Selvittiin safarista pölyisinä ja kaikista buffeteista paksuina,  ja siitä asti on ollut citymenoa, melskettä ja läksiäistä jos jonkimoista. On halailtu kavereita ja suukoteltu samppanjoita, voimanlähteenä ennenkaikkea adrenaliini ja final fumes. Henkisillä ylikierroksilla mennään siis, toistaiseksi vielä sen suuremmilta romahduksiltä välttyneinä:). Pikkuvetistely kuuluu kuvaan, tietysti ja usein. 

Onneksi päästään vielä rauhoittumaan sille vihoviimeiselle reissulle loppuviikosta. Päätettiin ottaa neljän päivän retriitti Kilimanjaron juurella. Matkataan jättämään hyvästit tämän mantereen majesteettisimmalle maisemalle. Sieltä on sitten hyvä lähteä laskeutumaan kohti kotia. Saadaan yhdelle ikävälle loppu ja kaikelle uudelle alku.

Tässä kyytipojaksi liian monta kuvaa viimeisesta parista viikosta, kaikki sikin sokin. 
Tuleviin briiffeihin sitten tiedossa tuoreempia kuvia ja tarkempia tilannekatsauksia.

Nice to be back. Much love to all. 

22 comments:

  1. Nuo eläinkuvat ovat jotain aivan käsittämättömän upeaa! Millaisia määriä noita kavioeläimiä onkaan. Mistä kansallispuisto(i)sta nämä ovat? Krugerissa tuskin kannattaa haaveillakaan näkevänsä yhtä suuria laumoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos. Kuvat ovat hiukan sieltä sun täältä, mutta eniten Masai Maran reservaatista - se on se Kenian puolisko Serengetistä. Ja kuvathan ei koskaan nappaa sita koko tunnelmaa;)... Kruger on kuulemma hiukan sotatanner tätä nykyä, ihan surullisen salametsästyksen myötä siis. Murheiden murhe.

      Delete
  2. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  3. Aivan mahtavia kuvia taas! Nauttikaa nyt viimeisestä reissusta ja tervetuloa Turkuun!

    Kirsi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ollaan niin kovasti kovasti tulossa - viimeisiä siis viedään, ja niistä nauttien;)

      Delete
  4. Kuvia ei ole lainkaan liikaa..:) Olenkin miettinyt jokos olette naapurissa...:))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nippa nappa naapurissa, tuota pikaa;)

      Delete
  5. Ei yhtään liikaa, päinvastoin tuli tunne, että joko ne loppui! On tuo sen sortin eksotiikkaa meiläläisille, että katselishan noita :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Pepi, sieltä Lillan viidakon keskeltä;), sitä varsinaista eksotiikkaa;)

      Delete
  6. Ah ja voi... ei vaan tule muita sanoja. Ihastelen kuviasi ja iloitsen kotiinpaluustasi.
    Mieleenpainuvaa viimeistä trippiä Afrikassa (toistaiseksi) ja turvallista kotimatkaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kaunis, tämä on tälläistä tunnemyrskyä koko hela hoito. Mutta ilo ja odotus on ehdottomasti päällimmäisinä tunnelmina. Perhosilla xxx

      Delete
  7. Huumaavan ihania kuvia! On ollut ilo seurata teidän elämää toisella mantereella, mutta ei voi olla toivottamatta tervetulleiksi Suomeen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos toivotuksista! Saapa nähdä mistä sitä jutun juurta sitten keksitään, kun ollaan rantauduttu sinne kotikylän kulmille;)

      Delete
  8. Replies
    1. Kiitos - ja oikein olen harmissani tästä blogihiljaisuudesta, mutta tässä parasta aikaa parantelen tapojani;)

      Delete
  9. Upeita kuvia, ihania tunnelmia! Varmaan on mieli haikeana, mutta kaikkea uutta ja erilaista edessä. Tervetuloa Suomeen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitoksin - it always makes sense to come home xxx

      Delete
  10. Upeat kuvat (eikä yhtään liikaa)... mutta mahtaa olla haikeaa... ihania päiviä Teille <3

    ReplyDelete
  11. Kivoja kuvia! Kun tämä nyt on tältä erää viimeinen safarinne niin tohtinen kysyä käytännön kysymyksiä, jotka ovat kiinnostaneet jo aikaisempien safarienne kohdalla. Miten nuo teltat ja huonekalut järjestyvät? Siis onko safarienjärjestäjillä valmiit teltat ja huonekalut tietyissä paikoissa, johon matkaajat sitten viedään vai kuljetetaanko koko varustus autoissa mukana ja pysytetään aina uuteen paikkaan? Miten peseytymistilat ja vesi on järjestetty? Näytätte ainakin kuvissa täysisn puhtailta pitkälläkin reissulla! Kuinka monta henkilökuntaan kuuluvaa teidän perheen lisäksi on matkalla, siis kokkeja, autonkuljettajia ja mitä kaikkea?
    Kyllä teidän lapset on saaneet rikkaita kokemuksia siellä!

    ReplyDelete
  12. Upeita, mahtavia tunnelmia ja kuvia... huoh. Voi vain kuvitella sen samaan aikaan rikastavan ja toisaalta tyhjentävän fiiliksen, joka tuossa murroksessa varmaan on koko ajan läsnä, tavalla tai toisella. Voimia ja täyttä elämää sinne kymmeneen päiväntasaajan päivään ja reissuun! Tervetuloa keskikesän Suomeen - niinhän sitä sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu... uusia seikkailuja ilolla odotellen :D

    ReplyDelete
  13. Hienoja tunnelmia - ja uskon kyllä, että muutamakin kyynel on tullut pirautettua!
    Mutta it´s nice to have you back;)

    ReplyDelete