Good to the last drop
Huh. Täällä ollaan taas, eikä vain
satunnaisesti tai toistaiseksi, vaan pidemmän linjan blogiryhti on jo näppituntumalla. Viime viikkojen kirmailut ovat olleet seuduilla, joissa puhelimissa
on ollut palkkeja tasan nolla, nettiyhteyksistä puhumattakaan. Olen tässä hiljan korjaillut tilannetta, tehnyt kierroksia ja jättänyt puumerkkejäni. Ja hiukan samalla paikkaillut kärvistelevää omaatuntoani. Postien hoito on edessä seuraavaksi. On huikeaa ajatella, että tuota pikaa suunnataan
kunnaille, jossa laajakaista on jokaisen loukkaamaton ihmisoikeus;).
Päiviä päiväntasaajalla on jäljellä tasan kymmenen.
Kahden käden sormilla siis pelataan jo tätä elämää. Vihoviimeistä matkalaukkusellaista, onneksi. Selvittiin safarista pölyisinä ja kaikista buffeteista paksuina,
ja siitä asti on ollut citymenoa, melskettä ja läksiäistä jos jonkimoista. On halailtu kavereita ja suukoteltu
samppanjoita, voimanlähteenä ennenkaikkea adrenaliini ja final fumes. Henkisillä ylikierroksilla mennään siis, toistaiseksi
vielä sen suuremmilta romahduksiltä välttyneinä:). Pikkuvetistely kuuluu kuvaan, tietysti ja usein.
Onneksi päästään vielä rauhoittumaan sille
vihoviimeiselle reissulle loppuviikosta. Päätettiin ottaa neljän päivän
retriitti Kilimanjaron juurella. Matkataan jättämään hyvästit tämän mantereen
majesteettisimmalle maisemalle. Sieltä on sitten hyvä lähteä laskeutumaan kohti
kotia. Saadaan yhdelle ikävälle loppu ja kaikelle uudelle alku.
Tässä kyytipojaksi liian monta kuvaa viimeisesta
parista viikosta, kaikki sikin sokin.
Tuleviin briiffeihin sitten tiedossa tuoreempia kuvia ja tarkempia tilannekatsauksia.
Tuleviin briiffeihin sitten tiedossa tuoreempia kuvia ja tarkempia tilannekatsauksia.
Nice to be back. Much
love to all.
Nuo eläinkuvat ovat jotain aivan käsittämättömän upeaa! Millaisia määriä noita kavioeläimiä onkaan. Mistä kansallispuisto(i)sta nämä ovat? Krugerissa tuskin kannattaa haaveillakaan näkevänsä yhtä suuria laumoja.
ReplyDeleteVoi kiitos. Kuvat ovat hiukan sieltä sun täältä, mutta eniten Masai Maran reservaatista - se on se Kenian puolisko Serengetistä. Ja kuvathan ei koskaan nappaa sita koko tunnelmaa;)... Kruger on kuulemma hiukan sotatanner tätä nykyä, ihan surullisen salametsästyksen myötä siis. Murheiden murhe.
DeleteThis comment has been removed by the author.
ReplyDeletePeukku;)
DeleteAivan mahtavia kuvia taas! Nauttikaa nyt viimeisestä reissusta ja tervetuloa Turkuun!
ReplyDeleteKirsi
Ollaan niin kovasti kovasti tulossa - viimeisiä siis viedään, ja niistä nauttien;)
DeleteKuvia ei ole lainkaan liikaa..:) Olenkin miettinyt jokos olette naapurissa...:))
ReplyDeleteNippa nappa naapurissa, tuota pikaa;)
DeleteEi yhtään liikaa, päinvastoin tuli tunne, että joko ne loppui! On tuo sen sortin eksotiikkaa meiläläisille, että katselishan noita :)
ReplyDeleteKiitos Pepi, sieltä Lillan viidakon keskeltä;), sitä varsinaista eksotiikkaa;)
DeleteAh ja voi... ei vaan tule muita sanoja. Ihastelen kuviasi ja iloitsen kotiinpaluustasi.
ReplyDeleteMieleenpainuvaa viimeistä trippiä Afrikassa (toistaiseksi) ja turvallista kotimatkaa.
Kiitos kaunis, tämä on tälläistä tunnemyrskyä koko hela hoito. Mutta ilo ja odotus on ehdottomasti päällimmäisinä tunnelmina. Perhosilla xxx
DeleteHuumaavan ihania kuvia! On ollut ilo seurata teidän elämää toisella mantereella, mutta ei voi olla toivottamatta tervetulleiksi Suomeen.
ReplyDeleteKiitos toivotuksista! Saapa nähdä mistä sitä jutun juurta sitten keksitään, kun ollaan rantauduttu sinne kotikylän kulmille;)
DeleteIhana kuulla sinusta :)
ReplyDeleteKiitos - ja oikein olen harmissani tästä blogihiljaisuudesta, mutta tässä parasta aikaa parantelen tapojani;)
DeleteUpeita kuvia, ihania tunnelmia! Varmaan on mieli haikeana, mutta kaikkea uutta ja erilaista edessä. Tervetuloa Suomeen!
ReplyDeleteKiitoksin - it always makes sense to come home xxx
DeleteUpeat kuvat (eikä yhtään liikaa)... mutta mahtaa olla haikeaa... ihania päiviä Teille <3
ReplyDeleteKivoja kuvia! Kun tämä nyt on tältä erää viimeinen safarinne niin tohtinen kysyä käytännön kysymyksiä, jotka ovat kiinnostaneet jo aikaisempien safarienne kohdalla. Miten nuo teltat ja huonekalut järjestyvät? Siis onko safarienjärjestäjillä valmiit teltat ja huonekalut tietyissä paikoissa, johon matkaajat sitten viedään vai kuljetetaanko koko varustus autoissa mukana ja pysytetään aina uuteen paikkaan? Miten peseytymistilat ja vesi on järjestetty? Näytätte ainakin kuvissa täysisn puhtailta pitkälläkin reissulla! Kuinka monta henkilökuntaan kuuluvaa teidän perheen lisäksi on matkalla, siis kokkeja, autonkuljettajia ja mitä kaikkea?
ReplyDeleteKyllä teidän lapset on saaneet rikkaita kokemuksia siellä!
Upeita, mahtavia tunnelmia ja kuvia... huoh. Voi vain kuvitella sen samaan aikaan rikastavan ja toisaalta tyhjentävän fiiliksen, joka tuossa murroksessa varmaan on koko ajan läsnä, tavalla tai toisella. Voimia ja täyttä elämää sinne kymmeneen päiväntasaajan päivään ja reissuun! Tervetuloa keskikesän Suomeen - niinhän sitä sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu... uusia seikkailuja ilolla odotellen :D
ReplyDeleteHienoja tunnelmia - ja uskon kyllä, että muutamakin kyynel on tullut pirautettua!
ReplyDeleteMutta it´s nice to have you back;)