Good to the last drop

Huh. Täällä ollaan taas, eikä vain satunnaisesti tai toistaiseksi, vaan pidemmän linjan blogiryhti on jo näppituntumalla. Viime viikkojen kirmailut ovat olleet seuduilla, joissa puhelimissa on ollut palkkeja tasan nolla, nettiyhteyksistä puhumattakaan. Olen tässä hiljan korjaillut tilannetta, tehnyt kierroksia ja jättänyt puumerkkejäni. Ja hiukan samalla paikkaillut kärvistelevää omaatuntoani. Postien hoito on edessä seuraavaksi. On huikeaa ajatella, että tuota pikaa suunnataan kunnaille, jossa laajakaista on jokaisen loukkaamaton ihmisoikeus;). 

Päiviä päiväntasaajalla on jäljellä tasan kymmenen. Kahden käden sormilla siis pelataan jo tätä elämää. Vihoviimeistä matkalaukkusellaista, onneksi. Selvittiin safarista pölyisinä ja kaikista buffeteista paksuina,  ja siitä asti on ollut citymenoa, melskettä ja läksiäistä jos jonkimoista. On halailtu kavereita ja suukoteltu samppanjoita, voimanlähteenä ennenkaikkea adrenaliini ja final fumes. Henkisillä ylikierroksilla mennään siis, toistaiseksi vielä sen suuremmilta romahduksiltä välttyneinä:). Pikkuvetistely kuuluu kuvaan, tietysti ja usein. 

Onneksi päästään vielä rauhoittumaan sille vihoviimeiselle reissulle loppuviikosta. Päätettiin ottaa neljän päivän retriitti Kilimanjaron juurella. Matkataan jättämään hyvästit tämän mantereen majesteettisimmalle maisemalle. Sieltä on sitten hyvä lähteä laskeutumaan kohti kotia. Saadaan yhdelle ikävälle loppu ja kaikelle uudelle alku.

Tässä kyytipojaksi liian monta kuvaa viimeisesta parista viikosta, kaikki sikin sokin. 
Tuleviin briiffeihin sitten tiedossa tuoreempia kuvia ja tarkempia tilannekatsauksia.

Nice to be back. Much love to all.