Papa Sumbunun sulat

Heräteltiin eilen harmimorkkis. Takana on about sata vuotta Afrikaa ja edessä viikko vielä Turkuun. Ja nyt vasta hiljan tuli oivallus, että siihen jumalattoman suureen muuttokonttiin mahtui kyllä kaikki rakkaat killat, pormestarit ja aallot, muttei yhtään perinteistä afrohärpäkettä. Ei kolhittua puumaskia, helmikoristeltua lypsyjakkaraa tai edes nakua etnopatsasta. Vuosia on niitä hypistelty täkäläisillä markkinoilla, mutta yksikään ei ole koskaan matkaan joutanut. Täällä on kotia koristeltu kuin pikkupatriootti konsanaan.

Mutta nyt - kun kontti on kohta jo kotona ja pakaasit paukuttaa ylikiloilla - tuli tutina, että keltaiseen rintsikkaan tarvitaan muistutuksia vuosista akaasian alla. Lähdin tänään aamusta aikaisin etsimään Nairobin nigerialaisia, tunnetusti maailmaan parhaimpia afroantiikin diilereitä. Kysyvälle vastataan ja löysin laitakaupungilta kokonaisen hostelin täynnä aarteita, ja niiden myyjiä. Tuumattiin tovi ja tingattiin toinen, ja nyt on kotitalolle tiedossa sitten etnoa poikineen. On maskit ja patsaat, pikkuinen kalapöytäkin lähti matkaan. Mutta koko homman karkkina on kyllä kamerunilaiset hattuhöyhenet, tai höyhenhatut. Mitkä huikeat väriläiskät olkkarin seinälle.

Nyt pitää vielä miettiä strategiat lentokenttähenkilökunnan hoiteluksi ja voiteluksi. 

Kiloja löytyy, trust me;)