#thechosenfamily

Kammassa jäljellä piikkejä kokonaista kaksi ja jämät. Kasseja on kasattu eteiseen jo pitkälti toistakymmentä, ja vielä on rompetta jos jotakin pitkin nurkkia. Takana on nämä safarit nyt sitten toistaiseksi, ja tiedossa ihan toisenlaisia maisemia, tunnelmia ja tilanteita. 

Uudet ympyrät ja kinkerit. 

Olen elänyt ikävän kanssa niin pitkään, että kun täältä kerran kotiin päästään, niin sitten eletään sellaista kepeää ja kaipuutonta eloa. Toisenlaista arkea. On yksinkertaisesti ihanaa tulla kotiin, tuoda lapset turkulaiseen herrankukkaroon, papan naapuriin, unohtaa päivittäiset pommiuhat ja turvatarkastukset - ja olisin vallan iloinen, jos ei ikinä elämässäni enää tarvitse tuijotella kalashnikovin piippua maito-ostoksilla muksujen kanssa. Siinä se kolikon raadollinen puoli. Toinen puoli on tietysti Kenian suunnaton satumaailma, jota olen täällä jakanut ja jauhanut jo parit viime vuodet. Norsu seisoo, norsu makaa, norsua edestä ja takaa;)

Mutta nyt kun on aika repiä itsensä irti näistä ympyröistä, niin on ollut aika havahtua koko jutun juuren. Siihen suolaan ja riemuun - kaikkein tärkeimpään - joka pitää tsydeemin kuin tsydeemin kasassa ja menokunnossa. Perhe ja ystävät. Aika triviaalia, mutta helposti mielestä lipsuva. Ja täällä kaukana poissa meidän sanavarastoon on hiipinyt suloinen lisuke nimeltä valittu perhe. Ne nearest and dearest, joiden kanssa on vuositolkulla jaettu mäet ja mutkat, ilot ja surut, pitkät illat ja hörsyvät brunssit. Ja tietysti safareiden huokaukset, hämmästykset ja kylmät juomat. 

Täältä lähtiessä jätetään laiturille sielunsiskot ja -veljet, kummipoika ja ystävistä parhaat. 

Niin rakkaita, niin rakkaita. 

Until we meet again. Love forever.