Mama told us we are good kids

Musiikkimuisti toimii toisinaan kuin hajumuisti – sitä tuttua nostalgiaa, kun lehahdukset Opiumia muistuttaa omista pikkupissisajoista ja äidin kylppärinkaapista, tai kun Anais Anais vie silmänräpäyksessa kouluvuosiin ja sikäläisiin suloisiin sydämentykytyksiin;). 

No, just juteltiin, että useilla meidän retkillä on oma tunnari – just joku sellainen biisi, jota soitellaan taukoamatta autossa, teltassa, biitsillä, mihin ikinä se silloinen safari meitä viekään. Näistä korvamadoista tulee parhaita matkamuistoja. Niin kävi nytkin. Tämän viikon rytmit on meille antanut tanskalainen nukkaposki Lukas Graham. Jokseenkin tuttua populaaripoppia, mutta ihan parasta näihin tunnelmiin.

Lukas lauloi taas koko illan eilen, kun pideltiin ukkosta kotioloissa. Lapset saunoi, ui, Lukas lauloi, me isommat tuijoteltiin sinisen synkkää taivasta ja satumaista kultarantua Välimeren horisontissa. Lukas lauloi. Tehtiin lampaanviulu uunissa ja tilattiin intialaiset ihanuudet kyytipojiksi, kotiinkuljetettuina. Korkattiin skumppa, lisää limpparia, kynttilät lepattaen ja villasukat reisiin asti. Laulettiin mukana, kainaloitiin ja annettiin illan valua yöksi, hissunkissun huomaamatta. 

Mama said that it was quite alright.