Iloa ja intoa

Meidän Allu puku päällä ja äiti ihan helisemässä. Ihanuuden ilmentymä. Koululla oli tänään alakoulun loppujuhlat, ja kaikki tenavat olivat parhaimmat päällä kun perinnerutiinit passittivat nämä viidesluokkalaiset alaluokilta keskikoulun puolelle. Voih. Puheet ja ruusut, ja lavallinen suloisuutta. Ja samalla suurta vakavuutta. Askeleita eteenpäin. Onneksi naaman veto muistuttaa, että ei kuitenkaan tarvitse ottaa  tummaa pukua turhan vakavasti ;)

Vielä muutama päivä koulua ja sitten alkaa kaivattu kesäloma. Loman makuun päästään jo viikonloppuna, kun livahdetaan kolmen päivän safarille. Vihdoinkin! Viime keikasta on iso ikuisuus ja tulevaa keikkaa on odotettu kuin kuuta. Mies lähti itseasiassa jo kukonlaulun aikaan tänä aamuna, ja naiset&lapset seuraavat perjantaina perässä, heti aamusta. Suuntana muutama tunti pohjoiseen, joen mutkaan jonnekin. Leiriä rakennellaan juuri nyt, joten perjantaina meitä odottaa valmis kattaus savannilla, kunhan perille asti päästään. Haasteena hommassa on se, että arvioitu leiripaikka on jossain kaukana. Puhelinverkkojen ulottumattomissa, GPS koordinaatteja ei ole, ainoana suuntimena on summittaiset nuotit bambipoluista pölyisellä savannilla. Telepatiat peliin, perille on päästävä;)

Pakkailu alkaa huomenna. Täpinää talo täynnä.