Toukomunkit

Kosteaa ja kaunista – vihreää ja happirikastaJ. Sammal on ilmestynyt tiiliseiniin, ja vesisieniä kasvaa terassin laudoituksesta. Kaikki tämä ihanuus viimeisen kahden viikon sateiden myötä. Vettä on tullut kuutiottain, mutta kyllä sitä on kaivattukin. Jos seisoo ihan hiljaa voi kuulla puutarhan kasvavan ja kikattelevan. Mutta kun ulkona sataa, niin muksuille mukavan puuhan ja häärän määrä puolittuu ja pitää keskittyä sisätiloihin.  

Eli leipomaan! Meillä on ollut uuni kuumana useasti viime aikoina, ja kyllä se vaan niin on, että ei ole pullien ja munkkien voittanutta. Tosin takapakkina on ollut muutaman viikon voi-vaje. Voi on loppu koko maasta. Kuulostaa hiukan samalta kuin karppausbuumin tyhjentämät Suomen voihyllyt loppuvuodesta. Täkäläinen voidraama ei ole mistään dieettitrendistä kiinni, vaan joku tuikitavallinen tuotantoketjun hikka, joka sattumalta lopettaa tuotannon muutamaksi viikoksi kaikki tyynni.  Ja homma palautuu raiteilleen ajallaan. Hiukan sama kun sähköt voi kadota päiväkausiksi tai se, että bensa on loppu asemilta harva se päivä. Kehitysmaan arkea. Pikkujuttuja kuitenkin.

Mutta bensasta puheenollen, löydettiin voita meidan kulmakunnan bensikseltä! Kahmin paikallisen teboilin voivarat mukaan, ja niin palautui leipomisen ilo takaisin taloon. Pikkumunkeista tuli ihan taivaallisia. 

Voilla leivottuja. Harvinaista herkkua :)