Ugalisydän

Joskus tuntuu, että tästä tuutista tulee aivan liian vähän Afrikka-faktaa – vaikka eletään ja ollaan ihan mantereen syvässä sydämessä. Asia korjataan juuri nyt, ja aiheeksi otetaan ugali. Kaikkien keittiöiden kuningatar ja kaikkien aterioiden äiti. Itä-afrikkalaisen kettiön peruna ja riisi.  Kaikkien hartaastirakastama maissipuuro. Ugalilla kasvatetaan lapset ja ruokitaan poliitikot. Ugalia syödään aamulla, päivällä ja illalla, sokerilla tai pavuilla, lihalla tai hillolla. Maidolla tai kastikkeella. Ihan miten vaan. Ugali on halpaa, valkoista,  mautonta ja ravinneköyhää maissimassaa, joka yhdellä istumalla täyttää ja turvottaa vatsan koko päiväksi. Liian monelle se päivän ainoa ateria, melkein ilmaista ja helppoa. 

Draamat sikseen. Meidän tenavat rakastaa ugalia. Kerran viikossa kokki-Kati punnertaa kattilallisen pahvia, ja mikä ihaninta – ugali pitää syödä sormin. Puuroa pyörittellään pitkä tovi kämmennessä, siitä voi tehdä laattaa tai palloa, sitten loppujen lopuksi se kökkö upotetaan lautasella kelluvaan soosiin. Jos oikein ollaan juhlatuulella, niin kyytipojaksi pistetään haudutettua kaalia. Paikallinen ateria parhaimmillaan. Niin tänäänkin.

Mies on taas matkoilla: kodissa vain sylillinen lapsia ja naisia. Sisko-nelonen aloitti kotimatkansa viime aamuyöstä, ja tänään ollaan otettu tahtia siskoserkun kanssa. Varsin oiva intro on tietenkin pytyllinen ugalia pöytään, ilman katettuja haarukoita tai veitsiä. Lapsien demo oli ihan nappiin, ja taidettiin saada yksi ugalin ystävä lisää

Ugali - the only thing that unites Kenyans.