Projekti Sisko, Osa 4½

Sisko vilahtelee meidän perheen jutuissa ja kuvissa ihan alvariinsa. Sisko(t) häärää, sisko(t) leipoo, sisko(t) leikkii ja ennenkaikkea sisko(t) huoltavat lasten suomenkieltä.  Siskoja on kertynyt matkanvarrella jo neljä, ja tänään saadaan kotiin seuraava sisko, numerolla neljä ja puoli. 

OK, hiukan taustaa; suomenkieli, äidinkieli, on ihan tavattoman tärkeä juttu mulle henkilökohtaisesti ja pitkän sinnittelyn tuloksena vihdoinkin tuntuu olevan tärkeä myös muksuille. Meidän tenavat ovat  kaksikielisiä, puhuvat englantia sujuvasti, suomea suloisesti ja hiukan kangerellen murtaen.

Itselleni on ollut aina itsestään selvää, että omat lapset puhuvat suomea - huolimatta siitä, että isänkieli on toinen. Hyvin nämä puhehommat alkoivatkin alunperin, mutta kun Elsa-unelma muutti taloon kahdeksan vuotta sitten, niin kotikieleksi tuli englanti. Elsallahan ei ollut meidän kanssa yhteistä kielta lainkaan, kieletön. Vaikka tyttö oli meille tullessaan jo pitkälti toisella vuodella, niin samalla mykkä kuin kivi. Yhteisten yritysten myötä saatiin puristettua tytöstä hymyjä ja juttua, joista ei ole sen kommiin loppua tullut. Mutta suomenkieli kotipiiristä katosi siinä huiskeessa, ja englanti otti ylivallan.

Neljä vuotta sitten päätin, että hommat ei vetele ja että suomi on saatava takaisin. Mutta minkäs teet, kun olen päivät pitkät duunissa, suomenkieliset kimppahetket vähissä ja koko arki rullaa englanniksi. Silloin keksittiin kutsua apuun ja mukaan suomalaiset siskot. Ihanat nuoret naiset. Eli meillä on vuoden kerrallaan ollut siskoja Suomesta, yksi kerrallaan, osana perhettä; isovastuuna pitää kieli yllä kotona, pihalla ja safarilla. Tämä ei ole mikään au pair-diili, sillä ei tarvitse siivoilla ja beibisittailla, mutta ihan vaan hengailla pikkusystereiden ja –veikkojen kanssa, autella läksyissä ja pitää suomalainen puuhahetki  joka päivä. Ja se toimii! Suomi solisee kotona, ja lapset osaavat puhua omaa äidinkieltään. Melkein liikuttavan ihanaa. Ja aikamoinen urotyö, silla sisko-ykkönen-Laura aloitti puuhan nollasta. Ummikkosuomalaisista mukuloista. Ja nyt sisko-nelosen kanssa opetellaan jo sanojen sijamuotoja ja muita hienosäätöjä. Kyllä.

Takaisin tähän hetkeen; nykysisko lähtee ensi viikolla kesälomille pariksi kuukaudeksi, ja laitettiin siskonsijaisuus hakuseen. Avot, taas tuli vastineita tukku, ja saatiin bonuksena ihan oma serkku Turusta pitämään kerhoa muutamaksi viikoksi. Super-diili. Edessä on muutaman päivän hand-over systereiden kesken, eli serkkusisko pääsee tutuiksi Nairobin kaaoksellisen julkisliikenteen ja tietty myös yöelämän kanssa.  Tenavarutiinit tulevat tutuiksi siinä sivussa. 

Pikku hienosäätö vielä lopuksi tähän konseptiin - jokainen sisko voisi iältään (ja kuulemma näöltään) olla mun oma tytär, ja niitä kysymyksiähän tulee. Mutta diiliin kuuluu että moiset höpinät hyllytetään ihan heti - ja  korvataan napakasti vastineella ´pikkusisko´.

My gorgeous younger sister(s). Sounds tons better ;)