Sunday, 10 June 2012

Sisters

Auringonnousu ja nuokkuva Nairobi. Takapenkillä puoliunisten muksujen seassa on pakattuna kenttäaamiainen ja kamera. Plääninä löytää leijona, mieluiten perheineen ja pentuineen. Nairobin luonnonpuisto on puolituntia kotiportilta, ja antina koko enchalada eläimiä ja maisemia. Aluehan on todettu yhdeksi mantereen helmistä, sillä mistään muualta ei löydy pääkaupungin kupeesta täysin suojeltua ja luonnontilaista savannialuetta - koko eläinkunnan kirjolla. Savanni on avointa ja villiä, aidattu vain kaupungin puolelta kaikkien osapuolten hyvinvointia ajatellen, joten mitään taetta ei ole mihin eläimiin törmäilee piipahdusten aikana.  Joskus savannin anteja on pilvin pimein, joskus voi taas joutua ajelemaan tuntitolkulla yhden seepralauman löytämiseksi. Annettiin kuskille (ikiomalle ihanalle;) pitkä toivomuslista päivän tavoitteista ja lähdettiin reissuun. Jos ei mitään muuta, niin messissä oli ainakin raparperipiirakka, sampanja ja muut helyt brunssia varten.


Pyhäaamuna kaupunki on tyhjä, ja päästiin niistä pölyistä nopsaan. Savannilla meitä odotti horisontti  ja heti alkoi hengittäminen helpottaa. Sateiden myötä ruoho on pitkää ja hyvin ovat eläimet piilossa – mutta kyllähän me nähtiin vaikka mitä. Antilooppeja sadoittain, kirahvit kurkotellen akaasian latvoja, muutamat seeprat raitoineen, kurjet, kotkat, strutsit, haisevat puhvelit, paviaanit perheineen. Kun näkee eläimet aidosti omassa elementissään vapaina ja villeinä, niin se vetää muksutkin hiljaiseksi – onnenhenkäys on aina mukana.
Nälkä vei mennessään ja koukattiin brunssille peltojen ainoalle paikalle, jossa saa luvalla poistua autosta – omalla vastuulla ;) ja raparperipiirakka oli muuten täysi suksee. 


Oltiin jo kurvaamassa kohti kaupunkia, ja niin siinä ne olivat. Siskokset kuin ilvekset; kaksi nuorta naarasleijonaa lampsimassa keskellä hiekkatietä ilman huolen häivää. Käsittämätön tuuri, vain me ja ne. Välillä hyppäsivät tien poskeen tiirailemaan, ja taas takaisin tielle jatkamaan matkaa. Pari metriä meidän puskurista. Muutama sata metriä kuljettiin rinta rinnan, antoivat meille viimeisen poseerauksen ja siskot hävisivät heinikkoon.  Sanattomina kaikki tyynni.


Kaikki tämä tässä melkein omalla takapihalla. Kuski sai aploodit ja suukot koko seurueelta. 

Hyvä viikonloppu takana, täynnä kukkia ja kissoja ;)

3 comments:

  1. Mahtavat leijonatyttökuvat!

    ReplyDelete
  2. Olen leijona ja leijona rakastaa leijonia! Kiva että sinulla on nyt google friend connect! Tulen heti jäseneksi!

    ReplyDelete
  3. Tervehdys sinne kauas! Jään heti lukijaksi, sillä elämä siellä kaukana on niin erilaista ja kuvasi loistavia. Minä vaan bloggaan villivihanneksista takapihallani ja sinä todellisista villieläimistä takapihallasi. Elämä on niin suhteellista!

    ReplyDelete