Viimeistä viedään


Näitä ei kai pitäisi edes sanoiksi pukea, mutta ollaan siis vihovimpalla safarilla  - tällä erää. 
Ja muksujen vakiorivi takapenkiltä kuuluu että itkeksä äiti taas?

Ollaan Ol Tukain safarilodgessa ihan Kilimanjaron juurella ja eletään kuin elokuvassa. On tämä maailma avara ja ihmeellinen, ja meidän kerho ottaa siitä irti nyt ihan kaiken. Tosin on pitänyt hiukan harjoitella tätä turistina olemista, sillä punaiset nahkasohvat, aromaterapiat ja butleri ei kuulu siis meidän normisafaritouhuun. Tai Papa Sumbunun tupsut seinillä;). Mutta kun tämä on se viimeinen, niin tehdään temput hiukan toisin. Voidaan ainakin sanoa, että tätäkin on kokeiltu. Kaikki tykkää, mutta kyllä totuuden nimissä se leirituli ja puskavessa taitaa olla enemmän sitä itseään ja meille sopivampaa.

Kaikkein olennaisin on kuitenkin kaukana savannilla ja joka reissun h-hetket vietetään ihan hiiskumatta ja mieluimmin vielä näkymättöminä. Niin tänäkin aamuna, kun tupsahtettiin keskelle gepardiperheen aamumetsästystä. Olla todistamassa emon ja poikueen hyökkäysstrategioita ja samalla tarkkailla sitä suunnatonta savannisolidaarisuutta kaikkien bambien keskuudessa, toisiaan varjellen ja varoitellen. Nöyräksi veti taas kerran.

Mutta nyt lorvitaan porukalla altaalla, sulatellaan lounasta, tilaillaan drinksuja ja lueskellaan trendejä.

Kohta päästään onneksi takaisin tosi touhuun ja edessä on koko loppupäivä savannilla. Laitettiin kuskille tilaus sisään: leijonaperhe ja leopardi.  Yhdessä tai erikseen.

No pressure, my dear Jaun;)

Comments

  1. Aika luksusta, kyllä :)
    Voi upeutta noita linjakkaita eläimiä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei valita, en;) Kerran näinkin ja hyvältä maistuu. Nyt on alla vihoviimeinen aamu ja kohta kokka kohti kaupunkia. Ei oikein tiedä miten tässä olisi. Kummallista, mutta niinhän se elo on...

      Delete
  2. Mahtavaa loppuhuipennusta.... :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos. Tässä on sitten näiden tarinoiden loppu ja seuraavien alku;)

      Delete
  3. Replies
    1. Ja nyt voi antaa mielen jo vaeltaa ensi viikonloppuun - Turussa on Tall Ships ja siellä mukana katselemassa ja kummastelemassa. Hiukan on vielä hankala miettiä näiden kuvioiden muutosta:) Mutta ihanaa on.

      Delete
  4. Vitsit, mikä safarikokemus... huikeeta:) Nauttikaa siellä...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näin teemme. Miten näitä fiiliksiä voisikaan laittaa purkkiin, marraskuulle varastoon? Huoh.

      Delete
  5. Voi ihanuutta teillä ! :)

    ReplyDelete
  6. Löysin blogisi vasta muutama viikko sitten ja harmikseni huomasin että olette kotiutumassa sieltä. Olet ollut etuoikeutettu ja onnellinen saadessani itse kiertää afrikkaa 10vuoden ajan nuorempanan ja nyt olen kuviesi kautta elänyt uudelleen noita hetkiä. Kiitos siitä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi miten mukavaa kun löysit tänne, vaikkakin vasta loppumetreillä;). Tässä sanotaan omia hyvästejä tälle ihmeelliselle mantereelle, mutta onneksi aina pääsee takaisin ja sitä jo tässä suunnitellaan. Samalla ollaan kovasti onnekkaita ja onneissamme tulosta kotiin, vuosien haaveesta tehdään totta!

      Delete
  7. Kun vielä keksin keinon, niin akaasien alle aijon palata ja näyttää tuon kauniin maailman perheelleni!
    -tina-

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jos kaipaat vinkkejä, niin ilmoittele. Kantsii harkita, ehdottomasti. Ihmeellinen luonto livenä;)

      Delete
  8. Voi että miten upeaa, olen (hyvällä tavalla) kade! Ja nää kuvat on niin ihania! Millä kameralla ja putkilla kuvaat muuten?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, kiitos;) Kamerana on muutaman sesongin palvellut Canon 60D... linssejä tilanteen mukaan. Lempparina ehkä Canonin 50mm 1:1.4. Safarilla aina haaveilee isosta ja pitkästä zoomista, mutta itselläni vanha Sigma 18 - 250, 1:3.5 - 6.3. Hyvin toimii vielä toistaiseksi;)

      Delete
    2. Heh, mulla on sama Canonin 50mm, juuri sain sen. Toisena putkena on Sigman 18-200. En kyllä osaa ottaa (ja käsitellä) yhtä hyviä kuvia. Upeita kokemuksia olette kyllä saaneet.

      Delete
  9. Loving every picture and word... Järjettömän mukavaa viimeistä reissua! Mielessä vilahti jo ajatus, että miten irtoaa Suomesta jotain näin ainutlaatuista... Sinun kirjoitus- ja kuvaustaidoilla uskoisin sen onnistuvan.
    Niin ja anna itkun tulla. Elämä maistuu monesti kyyneliltä.
    Edelleen ihailen taitoasi olla ja nauttia. Sanoa asioita. Sanoa niitä siten, että kyyneleet tulevat ruudun takanakin, vaikka sitten myötäelämisestä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos xxx... ja katsellaan miten Turussa käy kuvien ja briiffien kanssa;)... hommaa jatketaan totta kai, uusilla kulmilla ja jutunjuurilla. Ja taatusti on uusia itkunaiheitakin tiedossa, meikäläisellä ihan aina! Kiitos valtavan mukavasta kommentista!

      Delete
  10. Voi vitsi, miten paljon täällä oli ihania postauksia taas multa jäänty lukematta <3 Nämä sun safarikuvat (ja toki muutkin kuvat) ovat ihan parhaita. Kiitos, kun olet meidät ottanut mukaan safareille :)
    Kylmänväreet käsivarsilla ja tippa silmäkulmassa samaistuin tuohon tunteeseen. Lähdön haikeus ja toisaalta uuden odotus. Mä innolla odotan sun postauksia koti-Suomesta, keltaisesta rintsikasta..

    Nauttikaahan viimeisistä päivistä! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Maria mukavasta kommentista - ja tähän hätään tarvitaan kaikkia tsemppejä ja toivotuksia kyllä;). Tarinat ja turina jatkuvat keltaiselta tuvalta totta kai. Hugsxxx

      Delete

Post a Comment

Popular Posts