Hallaa harjoitellen

Takana on viikoista lempein. Hyvää ja helppoa oloa, sellaisia tuttuja juttuja omiensa kanssa. Tässä ollaan vielä sen verran transitiotilassa näiden muuttojen myötä, että jokainen vieras- tai siskonpeti tuntuu heti omalta. Nyt oli tarjolla pehmeät pedit auringon alla ja uima-altaalla.
Äitiii, jäätäiskö me nyt tänne kokonaan… Niinpä.

Sinne kuitenkin painuivat etelän hellät tuulet kun vastassa oli hurrikaanin jämät. Lapsia naurattavat tyhjät puut ja jäinen nurmi. Aamun huurut ja iltojen nollakelit ovat eksotiikkaa kertoimella sata. Plazojen kuppiloista mentiinkin sitten suoraan kotituruille sukkahousuostoksille, ja tänään illalla pidettiin naisten kesken kotona naikkariharkkarit. Yritettiin kiskaista nailonit ylle ensimmäistä kertaa ikinä ja nipistelemättä. Allu ihmetteli. Siinä ylistettiin sukkahousujen lämpöhyötyjä mainiten ne poikienkin versiot - ne joista vain uupuvat ne jalkaterät. Ai niin kun legginssit vai? Ei ikinä. Katsellaan, katsellaan, routa ja porsas, niinhän se meni? Elsa on tunnetusti aina nokkela. Viimeisin valaistuminen oli autossa aamulla, kun tyttö ilmoitti, ettei ole muuten yhtään vilu kun jättää flanellipyjaman kouluvaatteiden alle. 

Kaikkein suurin yllätysrakkaus on kuitenkin lattialämmitys. Voi miten siinä on lasten ihana loikoilla posket parketissa. Ensin seisoskellaan pihalampun alla puhaltelemassa hengityshöyryja ja sitten kipinmiten lattian syliin kehräävän koiran viereen. Eli jos tässä elellään vuoden pimeimpiä ja viheliäisimpiä aikoja, niin eiköhän tästä selvitä. Kynttilöitä kehiin, hohkaavat lattiat, saunaa saunan perään, vilttiä viltin päälle ja samalla mieli halajaa jo niin kovasti jouluun. Onko glögin korkkaamiselle asetettu mitään laillista lanseerauspäivää? Tosin ennen sitä sesonkia pitäisi kai saada ne uupuvat taulut seinille, paperipinot mappeihin, esitellä eksyneet esineet paikoilleen ja viimeistellä tämä venähtänyt taloksi asettuminen. Glögin voimin sujuisi sutjakasti, I guess.