rakkaudesta rapinaan

Taas on vierähtänyt päivä poikineen. Jokaisessa käännöksessä on jotain uutta, jotain niin tuttua.  Jäätyneet lätäköt vievät suoraan omille muinaisille koulumatkoille, syksyisen puiston tuoksu on kuin karkki, hautausmaan iltakynttilät saa sielun värisemään joka kerta ja monesta syystä, viima-vasemmalta-viima-takaa ei kaipane selityksiä, kello yhdeksän kahvitauko on arkiaamun bonus, lihapiirakka nakilla pisti naurattamaan prisman lounaskahvilassa, ne sukkahousut on edelleen selättämättä. Ja kellonsiirrosta tuli jetlag.

Näissä tunnelmissa olen tietysti varttunut, mutta niin ovat vuodet - ja vuosikymmenet, jaiks - ne myös autuaasti unhoon painaneet. Sitä ovat fiksummat sanoneet, että paluumuuton kulta-aikaa on se ensimmäinen vuosi. Silloin eletään vuoden kierto, sen kaamokset ja keväät, ja nostalgia nostattaa jos tahtoo välillä vilu latistaa muuton mielekkyyttä. Totta joka sana. Mikä ihana lokakuu tuiskuineen onkaan kohta takana, ja tuskin maltan odottaa marraskuun räntää ja sysipimeyttä. Saa tulla, olen valmis.

Nämä on näitä ulkopuolisia juttuja. Sisätiloissa olen hurahtanut siivoamiseen, ihanien kodinkoneiden tasaiseen huminaan ja pesuaineiden huumaaviin höyryihin. Kuulostaa juuri niin epäterveelliseltä, -eettiseltä kuin lieneekin, mutta totta on. Meidän entisessä elämässä koneet hoitivat vain pyykin, ja kaikki muut kotihommat hoideltiin käsipelein ja vähän sinne suuntaan, kyytipoikana saippua ja vimi. Kenian kodissa meidän suloiset rouvat tekivät parhaansa, mutta punaisen pölyn määrä oli rajaton, siivouksen standardit häilyviä ja välineenä vain harja. Pääpaino olikin sitten suussa sulavissa kotiruuissa ja prässätyissä kalsareissa. Nykyään taas ruokapuoli hoituu eineksillä, silitysrautaa ei ole, mutta siivotaan sitten senkin edestä, onneksi ja omin nokin. Imurointi on yksinkertaisesti ihanaa - unohtamatta yhtälöä musta koira ja valkoinen lattia. Mutta se murujen ja legojen rapina imuriin on voittamaton. Sitä oikein odottaa koska pääsee kotiin ottamaan päivän imurit. Ei mitään yltiöpäisyyttä, nurkka tai käytävä kerrallaan, pienillä päiväannoksilla. Sitten voi sytyttää ne kynttilät, laittaa pakastelasagnen uuniin, kuivurin päälle ja haikailla glögin perään.

Näillä mentiin tämäkin viikonloppu; puhtailla lattioilla, liekin loimussa taljoilla kellien, hämärän rajamailla. Saatiin onneksi askelkiintiöt täyteen, kun pistettiin pystyyn oman kerhon ex tempore lauantaitanssit. Tälle viikolle toivotaankin sitten nettiaktiivisuutta ja kameran käyttöä päiväsaikaan;)