rakkaudesta rapinaan

Taas on vierähtänyt päivä poikineen. Jokaisessa käännöksessä on jotain uutta, jotain niin tuttua.  Jäätyneet lätäköt vievät suoraan omille muinaisille koulumatkoille, syksyisen puiston tuoksu on kuin karkki, hautausmaan iltakynttilät saa sielun värisemään joka kerta ja monesta syystä, viima-vasemmalta-viima-takaa ei kaipane selityksiä, kello yhdeksän kahvitauko on arkiaamun bonus, lihapiirakka nakilla pisti naurattamaan prisman lounaskahvilassa, ne sukkahousut on edelleen selättämättä. Ja kellonsiirrosta tuli jetlag.

Näissä tunnelmissa olen tietysti varttunut, mutta niin ovat vuodet - ja vuosikymmenet, jaiks - ne myös autuaasti unhoon painaneet. Sitä ovat fiksummat sanoneet, että paluumuuton kulta-aikaa on se ensimmäinen vuosi. Silloin eletään vuoden kierto, sen kaamokset ja keväät, ja nostalgia nostattaa jos tahtoo välillä vilu latistaa muuton mielekkyyttä. Totta joka sana. Mikä ihana lokakuu tuiskuineen onkaan kohta takana, ja tuskin maltan odottaa marraskuun räntää ja sysipimeyttä. Saa tulla, olen valmis.

Nämä on näitä ulkopuolisia juttuja. Sisätiloissa olen hurahtanut siivoamiseen, ihanien kodinkoneiden tasaiseen huminaan ja pesuaineiden huumaaviin höyryihin. Kuulostaa juuri niin epäterveelliseltä, -eettiseltä kuin lieneekin, mutta totta on. Meidän entisessä elämässä koneet hoitivat vain pyykin, ja kaikki muut kotihommat hoideltiin käsipelein ja vähän sinne suuntaan, kyytipoikana saippua ja vimi. Kenian kodissa meidän suloiset rouvat tekivät parhaansa, mutta punaisen pölyn määrä oli rajaton, siivouksen standardit häilyviä ja välineenä vain harja. Pääpaino olikin sitten suussa sulavissa kotiruuissa ja prässätyissä kalsareissa. Nykyään taas ruokapuoli hoituu eineksillä, silitysrautaa ei ole, mutta siivotaan sitten senkin edestä, onneksi ja omin nokin. Imurointi on yksinkertaisesti ihanaa - unohtamatta yhtälöä musta koira ja valkoinen lattia. Mutta se murujen ja legojen rapina imuriin on voittamaton. Sitä oikein odottaa koska pääsee kotiin ottamaan päivän imurit. Ei mitään yltiöpäisyyttä, nurkka tai käytävä kerrallaan, pienillä päiväannoksilla. Sitten voi sytyttää ne kynttilät, laittaa pakastelasagnen uuniin, kuivurin päälle ja haikailla glögin perään.

Näillä mentiin tämäkin viikonloppu; puhtailla lattioilla, liekin loimussa taljoilla kellien, hämärän rajamailla. Saatiin onneksi askelkiintiöt täyteen, kun pistettiin pystyyn oman kerhon ex tempore lauantaitanssit. Tälle viikolle toivotaankin sitten nettiaktiivisuutta ja kameran käyttöä päiväsaikaan;)

Comments

  1. Saisipa itsekin joskus tuoreet aistit tätä kaikkea pimeää aikaa kokemaan. Ihana, että nautitte, olette sen ansainneet!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tottahan puhut, tuoreista aisteistahan tässä on kyse - onneksi;)... annetaan hyvän jatkua, ja hei, kohta laitetaankin jo jouluvaihde päälle.. siitä vasta saakin irti vaikka mitä;)

      Delete
  2. Kuvailit kyllä juuri sitä syksyä, jota minä rakastan. Paitsi ne marraksen loskat;)
    Voi kun itsekin saisi vielä ilon siivota - tällä hetkellä yritän siirtää kaikkea huomiseen - ja sitten onkin jo stressi! Nyt tosin on pakko vähän jämäköityä, sillä torstaina on jalkaleikkaukseni ja sitten ei tehdä vähään aikaan muuta kuin komennellaan palveluskuntaa, käperrytään sohvalle kirjojen ja tabletin kanssa ja torkutaan. Viiru kainalossa. Ja ehkä se glögilasi jäähtymässä siinä sohvapöydällä;)
    Iloa arkeen ja tähän viikkoon♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt kovasti tsemppiä ja terkkuja sinne suuntaan - marraskuun loskissa, ja voih, jalka paketissa. Pläänit kuulostaa tosin oikain suloisilta - vilttiä ja sohvaa, Viirulla;)

      Delete
  3. Luulin ensin otsikon rapinaa joululahjojen kääreiksi tai askeleita jäätiköillä... mutta että imurin ylistyslaulu! Teillä on kyllä oikeat kuherruskuukaudet menossa! Nauratti tuo edellisen sukkahousumietteet. Samaa meidänkin etelän porukoilla, mutta kun mittari laski -20 alapuolelle, kelpas jo kalsarit miehillekin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No niin, ja se imuri juttu on ihan tosi;) ja kalsarit vieläkin todempaa. Nyt jo kelpaavat nirsommillekin pienille miehille;), ja isoille myös...

      Delete
  4. Ihan mahtavaa! Uskon täydestä sydämestä jokaiseen sanaasi tuosta muutosta takaisin lapsuuden muistoihin!
    Nauti joulun hiipivästä tunteesta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oih, kiitos. Ja usko pois, sitä totisinta totta joka sana... näitä nostalgian kepposia tulee vastaan joka päivä, ihania ylläreitä!;)

      Delete
  5. Tosi kivaa lukea paluumuuttajan fiiliksia. Ja miettia samalla uskaltaisiko itse. Ei silla etta kysymys olisi mitenkaan ajankohtainen, mutta kun eihan sita koskaan tieda mita elama heittaa eteen. En tosin ole varma olisinko itse ihan yhta ihastunut imurointiin. Mutta lattialampoon ja saunan laheisyyteen kylla :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä on sellaista jatkuvaa nostalgiamyllerrystä - muistoja ja tuoksuja joka mutkan takaa. Mutta tämähän on tätä parasta paluumuuttoa jos koskaan. Kantsii harkita;)

      Delete
  6. kyllä näissä jokaisessa vuodenajassa on omat juttunsa :) tykkään!! ja teillä on siellä juuri niin suloisen kaunista kuin kuvittelinkin :)

    ReplyDelete
  7. Olin varma, että rapina tulee hiiristä... olisko tällä jokasyksyisellä omakohtaisella taistelulla vaikutusta ajatuksiin? :)
    Viime Jouluna söivät röyhkimykset suklaat papereineen. Mummo oli paketin lähettänyt ja ullakolle säilöttiin aattoa odottamaan. Järkytys ja tuska oli hirmuinen... ei muruakaan Fazerin Sinisestä.
    Mutta muutoin... lauantai tanssit... ASIAA!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tiedän tunteen, tässä hiirten kanssa pari vuosikymmentä eläneenä;) Onneksi tältä erää hiiriepisodi on toivottavasti ohi ja över. Ja jes, lauantait on oiva aika tansseille! ;)

      Delete
  8. Ihana viikonloppu teillä takana! Iloa myös imurointeihin, oletettavasti siinäkin asiassa on kuherruskuukaudet käynnissä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. No joo, jutellaan imureista heti joulun jälkeen ja taitaa olla hiukan eri fiilikset;) Mutta - nautitaan tästä ja siihen asti;)

      Delete
  9. Uuden huumaa -ihana vaihe elämässä :) Noinhan se pitäiskin mennä, vaikka asuisi koko ajan samassa maassa. Etsiä uusia ajatus- ja kokemiskulmia joista saa elämään ihania väristyksiä, sekä vipinää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Uuden huumaa, sitähän se. Mutta on se aika mukavaa saada huumaa irti ihan perusarjesta - ei paha;) ja väristykset kelpaa aina! xxx

      Delete

Post a Comment

Popular Posts