Vamos a la safari

Perjantaisen yön aikana muuttui niin maisema kuin mittarilukematkin, ja samalla vaihdettiin montsarit läpyköiksi ja untsarit biksuiksi. Juu, juu, reissun päällä ollaan, safaria tämäkin. Mutta hei - tämä matka kumpuaa mitä mukavimmasta ajatelmasta: isoisä tahtoi lapsenlapsensa ikiomakseen koko viikoksi syysloman ja paluumuuton kunniaksi. Ja me isommat ollaan seurueessa vain siivellä, välillä lapsiamme siivoten ja huoltaen;).  

Suloista huomata miten sukupolvien on tavattoman helppoa skipata yksi siitä välistä, ja miten se puolintoisin tykkääminen on niin kovasti aitoa ja tärkeää isovanhempien ja lastenlasten kanssa. Me viralliset vanhemmat ollaan tässä yhtälössä sitä unohdettua sukupolvea, hyvä näin. Oih, kuvio sopii tähän hässäkkaaän vallan passelisti... tuntuu, että ilmassa on ollut viime aikoina liikaa äitiä hermot härdelissä ja iskäkin on yskiskellyt öitään elämänsä ensimmäisessä suomalaisessa syksyssä;). Nyt paistaa aurinko meille kaikille, allas on kuin kylpyamme, voi miten se loputon jäätelömäärä pakastimessa lyö aina vaan ällikällä ja muksujen ainut paras saunaseura on pappa. 

Jos on tenavilla kivaa, niin meillä sivustaseuraajilla on yhtä lailla mukavaa. Eilen vallattiin jo lauantaimarkkinat, ja jos mies on päättänyt elää koko viikon punaisella lihalla, itse ajattelin tutustua samaiseen viinitarjontaan. Tässä mennään ilman sen suurempia suunnitelmia, nuuskitaan tuulia, tuijotellaan merta ja horisonttia, ja ihan vaan ollaan. 

Kadotettua yhteisaikaa etsimässä, siinä se. Love.