serkkuherkku

Radiohiljaisuutta on piisannut, ja syitä moiseen olisi tarjolla joka koossa ja värissä. Mutta sen voin sanoa, että osa-aikainen yksinhuoltajuus ja bloggaaminen on kimurantti yhtälö. Tilanne on onneksi jo paljon auvoisempi, saatiin tämä kommuuni kokonaiseksi muutama päivä sitten. Tuli mies, tuli koira. Ja koti on tuota pikaa iskukunnossa. Viimeisille urakoitsijoille vilkutellaan hyvästit tiistaina, ja sitten laitetaan jakoon tunnelmat poikineen. Mutta ennen moisia, niin tässä vähän toista maata;). 

Viikonlopusta ei uupunut vauhtia tai valkkaria, pitkiä pöytiä ja menyitä, desibelejä ja dopingia,  saatiinpa yksi biisikin sanoitettua ja purkkiin. Juu, tosi on. Introna tähän sen verran, että meille on siunaantunut suunnaton suku. Serkkuja on tusinatolkulla, ja ollaan kaikki tekemisissä, kavereita ja tykätäänkin vielä toisistamme ihan oikeasti. Kerran vuodessa koko konkkaronkka kokoontuu extreme-viikonlopuksi ottamaan miestä, naista ja mittaa toisistamme. Muka leikkimielellä, tosiasiassa raakaa kilpaa ja korruptiota hela tiden. Järjestelyvastuu kiertää, ja proggiksen tasorima nousee vuosi vuodelta.


Tällä kertaa porukan pääluku oli parikymmentä, no kids,  kohteena Helsinki. Aloitettiin kuplilla Alppipuiston kukkulalla, pyörähdettiin lintsillä, sanoitettiin ja levytettiin oikeaa musiikkia oikeassa studiossa, syötiin hyvin koko ajan, keilattiin, saunottiin ja päätettiin ilta pitkällä pöydällä valkeilla liinoilla. Vaikka päivän kulminaatio oli palkintojen jako - tietysti - niin kyllä oli tälläisen paluumuuttajan sielu ruvella monesti päivän mittaan. Jokainen mukana ollut on niin tavattoman rakas. Mikä ihanuus viettää päivä yhdessä, puida kaikki sukuviat ja kalavelat, muistaa poissaolevat ja nimetä ne vastatulevat, nauraa kaikille kaikesta, itkeä yhdessä ikävät. 

Mutta nyt taas takaisin maan pinnalla, ja yhteisen arjen yhteinen harjoittelu alkaa juuri nyt. Tenavat eivät tohdi jättää iskää silmistään, sen verran on olo onnellinen, kun saatiin koko kerho vihdoinkin koolle kotiin. Tästä on hyvä jatkaa. Niinpä, perhe on paras. Se koko suuren suuri perhe. 

Elo linjoilla helpottunee huomenna uuden laajakaistan myötä, joten nettiaktiivisuus korjataan ja kommenteihin palataan. Piste ja lupaus. Ja oikein hyvää yötä. 

Comments

  1. Voi iloa, kun koko perhe on koossa♥
    Ja suku - hyvässä ja pahassa - mutta mitä enemmän ikää itselle tulee, sitä läheisemmiltä tuntuvat omien sukujen ihmiset. Niin tuntee kuuluvansa joukkoon♥
    Toivottavasti pelittää uusi laajakaista - kivaa viikkoa sinne!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oih, juuri niin, osa tämän paluun suloisuutta - ja sen iän tuomaa viisautta:) - on ymmärtää suvun tärkeys, kun on kerran kunnon suku annettu. Kuuluu joukkoon, on juuret ja ne omansa;). Ja guess what, laajakaista rocks!

      Delete
  2. Tervetuloa takaisin ;)
    Varmasti huiman hienoa, kun serkut ja suku viettävät yhdessä aikaa... muutoinkin kuin hautajaisissa (näin meitin suvussa;).

    ReplyDelete
    Replies
    1. No niinpä, sitäkin siunailtiin, että onneksi on näitä yhteisiä hyviä hetkiä paljon ja tasaisesti - sillä niin murheellisiakin tapaamisia on tälle nuorelle porukalle valitettavasti suotu. Meillä oli hauskaa, ja siitä totta tosiaan toisiamme muistuteltiin. Terkut!

      Delete
  3. Hieman kateeksi käy, kun katsoo kuvia serkkutapaamisesta. Juuri tuollaisesta olen monesti haaveillut. Näyttäisi olleen myös tosi hauskaa! Ja kiva, kun se ukkokin löysi kotiin :) Kaunista syksyä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ukko kotona, koira koivissa, sukulaiset rutisteltu - kaikki hyvät tässä ihan käden ulottuvilla. Ja vaikka lokakuun viimat vetää kasvot kurtulle, niin olo on suloinen. Villasukat jalkaan, kynttilät päälle ja sauna myöskin. That´s it;)

      Delete
  4. Mahtavaa, että teillä on taas Mies/Isä talossa :-)
    Huippukivoja tuollaiset tapaamiset ja rikkaus on myös se, että suku pitää yhtä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juuri niin, pitää muistaa nämä arjen suloisuudet: sukulaiset ja oma kalakaveri;). Nautitaan hetkestä ja näillä eväillä on ihan kelpo mieli ottaa vastaa ne marraskuun räntäsateetkin.

      Delete
  5. Miehelläni ei ole ollenkaan tätejä, setiä, enoja eikä serkkuja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No niinpä, oman miehen suku on levittäytynyt pitkin poikin eteläistä pallonpuoliskoa, joten suku ja serkut eivät kuulu kuvaan. No, täältä puolin löytyy sitten senkin edestä;)

      Delete
  6. Onpa teillä ollu hauskaa! Mulla on 20 serkkua, mutta yhteyksiä ei olla koskaan pidetty eikä pidetä edelleenkään. Se on iso harmi.
    Ihanaa että olet saanut myös koko perheen kasaan, nauttikaa yhdessäolosta ja kodin lämmöstä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oih, niin tehdään, ja kynttilöitä palaa, sauna sykkii ja räntää odotellaan ihan iloisin mielin;)

      Delete
  7. Kyllä minä kunnioittavasti kadehdin tuollaista komppanjaa - ja samalla hiukan jostain vihlaiseekin. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tässä on hyvä porukka ja ihan käsillä. Vaikka ollaankin liki, niin kyllä tälläiset tapaamiset aina vaatii yritystä ja vetovastuuta. Onneksi sitäkin löytyy tästä porukasta;)

      Delete
  8. Suku on pahin ... muka :) ihana kuulla, että perhe koossa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan on suku paras;) . Perhe koossa totta tosiaan, ja voi vitsi miten se tuntuu kivalta. Mukava herätä syksyaamun tyrskyihin, kun on joku jolle tekee ne aamukahvit, tai joku jolta ne saa;)

      Delete
  9. Voi herkku, nyt on mannaa mahan täydeltä! Ja sä ihana oot tuonut ne toisen mantereen värit kuviesi mukana! Mä kun ehdin pelkäämään että susta tulee väritön perusheebo heti kun asetut Suomen kaamoskamaralle! Onneks ei! Hugs :)

    ReplyDelete

Post a Comment

Popular Posts