Hämärähetkiä

Nyt on meikäläinen psyykattu henkiseen huippukuntoon. On annettu taidot selvitä tilanteessa kuin tilanteessa, kyky olla erotuomarina kiperissä ryhmädebaateissa, olla se selvillevesille luotsaava koutsi ja kaikki huomioonottava tiimin selkäranka. All right.  Pistetäänpä kaikki johtotieteenopit samantien käytäntöön: on torstai-ilta, ihan normisellainen, miehen miestenilta, minä paimentamassa laumaani omin voimin. Ajattelin kerrankin laittaa ankat riviin ja petiin järkevästi asiasta keskustellen, rationaalisesti selittäen nukkumisen tärkeyden a:t ja o:t, kertaamalla disney-kanavan kirot ja soveltaen ryhmätyöskentelyn helliä otteita sulavaan ja pehmeään iltahetkeen. Onnistuminen antaisi mulle rauhallisen illan, voitonhekumaa, oman hetken hiljaisessa talossa. Minä ja sohva. Ja uutiset. Aamentattis. 

Homma karkasi käsistä jo alkumetreillä. Huisketta ja hullunmyllyä, Allu heilumassa kainalosauvojen kanssa musiikin tahtiin mansikkapipo päässä ja pilotit nenällä (varvas murtui takavolttia harjoitellessa pari päivää sitten), tytöt kirmasivat toisen tuulen harjalla roimasti yli nukkumaanmenoajan, puolinakuina kylvyn jäljiltä ja räkänokkina flunssan kourissa, kinastelua ja kolistelua, kikattelua ja viimetipan koulujuttuja. Meni hermot, meni opit, ja meni ihan plörinäksi. No worries. Menin flown mukana. Mentiin pihalle, pistettiin kynttilät päälle, päästettiin höyryjä, otettiin kuvia ja naurettiin silmät märiksi. Lopulta rutistettiin toisemme rusinoiksi. 

Myöhäiseksi meni, mutta so what, hyvä alku hyvälle yölle. Ja sata kertaa parempi kuin olla sohvalla syvässä hiljaisuudessa ja ylhäisessä yksinäisyydessä:)