Hiukan hömppää, hopeaa ja helmiä

Olen monestikin vinkunut sellaisen normi-shoppailun puutettä täällä meidän nykyisillä kotikunnailla.  Kun tahtoo jotain-kivaa-pientä-ihan-muuten-vaan-ilman-mitään-varsinaista-syytä-tai-tarvetta, niin eipä onnistu, ainakaan helposti. Tosin ei kovasti ei haittaa, meillä on jo kaikkea mitä tarvitaan ja - paljon liikaakin. 

Mutta. Aina on olemassa se iso Mutta. Vaikka halpis normikama uupuukin, niin täällä on käsillä paljon ùber-luxusta. Itämaisia silkkimattoja, kaukoidästä tuotua antiikkia, käsintehtyjä nahkalaukkuja, jalopuuhuonekaluja, ja oih koruja. Aivan mielettömiä uniikikoruja, tanzaniiteista rubiineihin. Helmistä hopeaan. Kenia on houkutellut mailleen paljon taiteilijoita, artesaaneja ja suunnittelijoita ympäri maailman - etsimään inspiraatiota hyvässä ja helpossa elossa auringon alla.

Jos on iso Mutta, ja joskus tapahtuu vielä isompi Must. Näin kävi tällä viikolla. Näin korvikset, jotka veti polvet kippuraan ja jotka on aivan pakko saada. Totaalinen must. Kaivoin käsiini suunnittelijan nimen, otin yhteyttä, hän puolestaan selvitti studionsa syöverit, ja muutaman päivän päästä sain varmistuksen -  yksi pari jäljellä! Lauantaiaamuna otin citysafarin taiteilijan työhuoneelle Nairobin ulkopuolen britti-hippi-arty-farty-yhteisön  studioille. Melkein jäin sille tielle. Taidetta, koruja, vaatteita, tilpehööriä ja muita upeuksia, joista ei voi kuin haaveilla. Kaikki uniikkeja upeuksia, joista useimmat tupsahtavat yleisölle vain axiksella Lontoo -NY-Tokio-Dubai.

Sain koruni  - hopeiset, käsintehdyt, tuplasolmulla, inspiksenä Intia, produktiona Kenia, antiikkihelmet, ihan mielettömät. Mukaan tarttui pienemmät hopeiset arkikierukat. Bingojen bingo.

Olen liidellyt uudet killuttimet korvissa pitkin päivää, josta meidän pimulauma sai inspiksen:)
Meillä on nyt korupaja pihanperällä.

Kimalluslauantai jatkuu mukavissa merkeissä. Iloa kaikille. Meillä alkaa juhlat.