Sävel & Sävy

Eipä ole vahveroita ei. Ei tatteja.  Eikä pihlajanmarjoja maljakoissa. Tai saaren havupuita havisuttamassa pisaroita tarpojan niskaan. Toki on hempeitä pimeitä iltoja, sadettakin silloin tällöin, mutta lämpöiset tuulet ja kukkivat puut eivät onnistu herättämään sitä odoteltua syksyn säveltä. 

Aito syksy on ehdottomasti vuoden kulun herkullisin sesonki, ainakin hetkellisesti.  Syksyssä on mukana sopiva ripaus haikeutta, menneen kesän tuulia ja odotuksia tulevan talven pipoista ja kinoksista, toiveita intiaanikesästä, haaveita ensilumesta. Kynttilät ja nukkupeitot. Ja ne värit – palavat oranssit, syvät sammaleen vihreät, ruskeankirjo, ja totta kai ne fifty shades of grey ;) Alkutalvi on jo ihan toista, ihan toista. Lokakuun  loppuun mennessä ovat jo kaikki lomaenergiat huvenneet täälläkin päässä, koti-ikävä hiipii kuvioihin mukaan, ja kammolla odottellaan ensimmäisiä tonttujuttuja – silloin aukeavat taas padot, kanavat ja Kotka Rankin alakulot.

Mutta, mutta, keskitytään nyt syksystä haaveiluun, ja helou helou, meillähän ollaan kesään menossa. Hottis. Olin jotenkin jo niin mielessäni kotikadulla syystuulen riepoteltavana. Ylös, ulos ja helteeseen. Piha täynnä kukkia, syksyn sävyt kaikkialla;)

Hyvillä mielin, kaikesta huolimatta. Ja juuri siksi.