Hullut Päivät

Sähköt katki - taas - ilta on leuto, lämmin ja siis pimeä. Generaattori naputtaa takapihalla, sata sammakkoa kurnuttaa naapurin lammikossa, ja kuullaan onneksi vielä sirkkojakin;). Istutaan pihalla terassilla, herkistellään kynttilöillä ja suklaakakulla. On Allun Päivät. Itse muistan mukulana miten ihania nimpparit aina olivat. Tosin omani nappasi elokuussa juuri koulun alkuun - ei nyt juhlan syy sinänsä - mutta paketeista kuoriutui aina uuden uusi penaali ja koko menyy hajukumeja.

Meillä on viimevuosina nimipäivät ohitettu jotenkin aina puolivahingossa, mutta tällä kertaa sisko on ruksannut kaikkien tenavien päivät kalenteriin. Eli niitä ei voi ohittaa, niitä ei voi ylittää, täytyy mennä läpi.  Ja miten sattuikaan, että kaikkien päivät osuvat vielä lokakuulle, joten tänään lanseerattiin kakkujuhlien litania. Symboolista ennenkaikkea, mutta toivottavasti jää joku pehmeä mielikuva sinne lapsuusmuistojen havinaan.

Ei tarvita kuin hiukan suklaakakkua illansuussa, niin nämä dynamot painavat pitkin hämärää pihaa autuaassa sokerihöyryssä paljain varpain. Kulaututin lämpöiset maidot kakun kyytipojaksi ja saatiin vihdoinkin koko kerho yöpuulle.

One down, three more to go.