Talo rannalla

Takana on kolmen päivän retriitti. Perjantaiaamuna pakattiin kimpsut, kampsut, kukkapuskat, kaverit ja kamerat, ja otettiin suunta ulos kaupungin pölyistä. Oli talo, terassi ja nurmikentät, oli helle, järvi ja kirahvit. Niitä pitkäkauloja pyöri jaloissa melkein kiusaksi asti - siinä ne kurottelivat akaasian latvoja, kun me lipiteltiin skumppaa saman katveessa. Seeprat märehtivät ja bambit kipittelivät siellä sun täällä. Lueskeltiin, jutusteltiin, ihan vaan oleskeltiin ja välillä torkuttiin riippukeinussa. 

Illansuussa virtahevot rantautuivat nurmikolle, ja samaan syssyyn vetäydyttiinkin terassin puolelle ihan vapaaehtoisesti. Niiden hepojen kanssa on leikki kaukana, mantereen vaarallisin olio kuivalla maalla. Pistettiin miehet hippopassiin valonheittimien kanssa, kun oli ihan pakko päästä ihailemaan öistä taivaankantta, ziljoonia tähtiä ja linnunrataa. Otava yläsalaisin ja kuunsirppi kullankeltainen. 

Kokit tekivät tuplavuoroja, kun meidän kerho heitti taas gurmeet kehiin. Pitkiä brunssejä, hitaita illallisia. Elvistä ja Simply Rediä taustalla, puhelimet ja pädit pannassa. Välillä venyteltiin pylvässängyissä ja välillä jaloiteltiin savannilla. Törmättiin muutamaan pahantuuliseen puhveliin, ja käännyttiin nopsaan kannoillamme. Tenavat saivat päästellä pitkin mäkiä mönkijällä, kunhan pitivät kunnon hajuraon nelijalkaisiin.  Bongattiin lintuja, saatiin kiikariin 35 eri lajiketta - tosin ne miljoonat flamingot olivat ottaneen hatkat Tansanian puolelle, kuulemma. 

Että sellaista. Olo on kuin pidemmänkin loman nauttineena - huomenna taas arkeen, samalla kun meidän juniorit jatkavat vielä syyslomailua. Rakennellaan viikon proggista kotiporukoille, ja haaveillaan jo uudesta retkestä. 

Ihanat viikonalut kaikille. xxx.