Wednesday, 4 April 2012

cats and dogs


Pilvet ovat nurmikossa kiinni ja vetta tulee kuin saavista. Harmaata.  Nelja kuukautta on vinguttu kuumuutta ja kuivuutta, ja taman siita nyt saa – sadekausi on alkanut. Loppu ei todennakoisesti haamota moneen kuuhun. Ita-Afrikassa on kaksi sadekautta; pitkat (!) sateet huhtikuusta kesakuuhun ja lyhyet sateet ovat marras-joulukuussa. Tama on vanhan Kansan viisautta, silla sadesesongit ovat jotakuinkin sekaisin talla haavaa. Viime vuoden lyhyet sateen alkoivat elokuussa ja viimeiset pisarat tulivat viela jouluna. Tosin taman vuoden sateiden alkuajankohta osui aika nappiin huhtikuun ensimmaiselle, joten odotan lopun tulevan yhta napakasti kesakuun ensimmaisena.


Takalainen sadekausi ei kelpaa monsuuniksi, mutta samalla voimalla ja sisulla sita vetta tulee -  toisinaan paivatolkulla. Pyykit ovat homeessa narulla ja sammakot ilmestyvat takapihalle. Omat harminsa tulevat kuraisista tassuista ja valkoisista matoista, ketterista kissoista ja terassin sohvista, apinoista katoilla  tonimassa kattotiilia, naapurin kuningattaresta tukkimassa sadevesikouruja ja sen myota sadevedesta tayttyvasta ja ylivuotavasta septitankista. Jes, sellaista sateen pitamista taalla – pahimmillaan vuotavia kattoja ja kakkavesia pihalla, parhaimmillaan sadetta rakastavaa ja upeasti ronsyilevaa puutarhaa kukkineen ja tuoksuineen.

Jossain vaiheessa sateet muuttavat muotoaan ja niista tulee ihan siedettavia. Vetta tulee vain iltaisin ja oisin, aamut ovat raikkaita, sumuisia ja paivisin jopa pilkistaa aurinko. Joku fiksu voisi kertoa ilmiosta enemman, mutta kuumien ja kosteiden paivien jalkeen saadaan huikeita ukkosmyrskyja. Sata salamaa iskee tulta ja pilvet sysimustia – ja kaikki tapahtuu ihan tassa melkein kosketusetaisyydella, silla Nairobi on lahes pari kilometria taivaalla meren pinnan ylapuolella. Kun ulkona sataa, niin silloin saa ihania syksyfiiliksia kotiin, takka paalle ja kynttilat loimottamaan. Kissa – puhdas - sylissa ja hyva kirja. Siinapa se. Kynttilat ihan senkin vuoksi, etta sateiden myota yleensa menevat sahkot. Pari viimeista paivaa ovat olleet kutakuinkin sahkottomia - kuten juuri nyt. Generaattori pauhaa takapihalla. 


Sateet ja safari herattavat montaa mielipidetta. Pienten kuraisten lasten kanssa savannilla tarpominen ei vastaa omaan haavetta hyvasta reissusta, mutta nyt kun tenavat ovat jo himpan isompia niin saalla vain vahan valia. Muistan kauhulla muutaman vuoden takaisia telttareissuja, jossa paivat polyssa pyorineet lapset muuttuvat mutapalloiksi ensimmaisten sadepisaroiden myota. Voi taivas. Mutta paasiaisreissua ei kelit paase pilaamaan – meilla on vuokrattuna maatila, jossa on tilaa ja terassia pitaa saata ja tuijotella savannia vaikka Somaliaan asti. Saatiin myos rakkaita vieraita Suomesta aamulla (incl. salmiakkia & marimekon vahakangas), joten talo ja sen asukit kehraavat mielissaan halysta ja tunnelmasta. Paasiainen saa tulla. 

No comments:

Post a Comment