Monday, 9 April 2012

Ngare Ndare Forest


Paasiaislauantain aamukahvit ja aamukartta. Nuottien lukua ja suunnan ottamista paivan reissulle. Vaihtoehtoja on monia = Ol Pejetan reservaattien elefantit, Nyahururun vesiputoukset, Mount Kenian lohipurot ja kalalounaat, tai mustana hevosena kartalla nakyi tuntemattomat koordinaatit Ngare Ndare metsaan. Matkaa majalta alle sata kilsaa; kiinnostus oli herannyt.


Kenian maaseutu on maailman kaunein, ja myos maailman huonoiten viitoitettu. Puhutaan kuitenkin julkisista teista ja olemassaolevista paikoista – jotka pitaa loytaa sisulla, pikkukyliin pysahtymalla ja osviittaa kysymalla. Lopulta metsa loytyi. Sademetsa, satumetsa. Piilossa pidetty ja katseilta katketty. Ajettiin pienia kinttupolkua pitkin, jokien lapi, makia ylos, laaksoja alas, ja paastiin perille. Tuntui, etta oltiin ainoat ihmiset koko ekosysteemissa. Olo oli kuin Avatarissa. Ngare Ndare Forest ei loydy safarikartoista, silla metsa on paikallisten yhteisojen hallussa ja hoidossa – eika siten turistien tiedossa. Metsa on kuitenkin suojelukohde, silla sen katkoissa on satoja norsuja, sarvikuonoja ja puhveleita – niiden tavallisten apinoiden ja perhosten lisaksi.


Paikanpaalta loytyi puiden latvoihin pingotettu koysirata, jota pitkin paasi tarkkailemaan metsan asukkaita ylailmoista. Rohkeina kiipeiltiin ylailmoihin ja heiluttiin vaijereissa. Apinat kiljuivat naapurioksistoissa, mutta sen suurempia metsanelavia ei paasty nakemaan.


Matka metsan syvyyksiin jatkui, ja eteen tupsahti laguunit ja vesiputoukset. Ihan vain meille, kuin tarjottimella. Oltiin kaukoviisaina pakattu mukaan viinit; leviteltiin viltit ja saatiin pystyyn yllatysjuhlat puron varrella keskella ei-mitaan. Satumainen tunnelma. 

Lapset – ja lapsenmieliset – nakkasivat vaatteen pois ja uimaan.

,


Auringonlaskun aikaan kotiuduttiin takaisin preerialle, mykistyneina metsan kauneudesta ja sen salakatkoista.  

Ikimuistoja pussillinen. Ja about 300 valokuvaa puista ja purosta. 

No comments:

Post a Comment