Wednesday, 18 April 2012

Culture Kids

Nykyaan kuulee paljon juttua matkalaukkulapsista eli kolmannen kulttuurin kasvateista. Nama tenavat ovat asuneet osan lapsuudestaan toisessa kulttuurissa tai maassa kuin mistä hänen vanhempansa ovat kotoisin, omaksuen synnyinmaansa kulttuurin (ensimmainen kulttuuri) tapoja ja toisen kotimaansa kulttuurin (toinen kulttuuri) tapoja muodostaen uuden kolmannen kulttuurin. Lisana soppaan viela yhdistellaan monien muiden kulttuurien tapoja kansainvalisten koulujen kautta tai muutellen mantereelta toiselle. Juurettomuus, kodittomuus, irrallisuus - nailla sanoilla meidan jalkikasvua kuvataan nain virallisesti. 


Nyt tulee taas yksi tunnustus – en ole koskaan kahlannut lapi yhtaan lastenkasvatusopasta ja adoptio-ohjeistusta. Meidan saantoina ovat toimineet ehdoton yhdistelma rajoja ja rakkautta. Mutta mita naista meidankin marakateista mahtaa tulla - juurettomia luusereita tai suvaitsevaisia maailmankansalaisia? Matkalaukkulapsia tuskin loytaa potkimasta vahemmiston edustajia porttikongeissa tai ehdottelemassa hihamerkkeja ulkomaalaisille. Tuntevatkohan lapset itsensa jotenkin puolinaiseksi sen vuoksi, etteivat ole yhden ja ainoan kulttuurin tuloksia – vai voisikohan taman koko jutun kumota kyljelleen todeten etta monta kultuuria on suunnaton rikkaus.
Ne tarkeimmat juuret ammentunevat kodin tunnelmista ja vanhempien halusta panostaa monikulttuurisuuteen. Meidan kerho on kylla sen sellainen kulttuurisampo – arjessa ollaan varmaan enemman suomalaisia kuin suomalaiset konsanaan; yltiopaista ja jatkuvaa ensimmaisen kulttuurin pakkosyottoaJ, mutta toimii. Toinen kulttuuri tulee isalta, ja hahmottuu lahinna pihvien koossa ja fanaattisessa rugbyn myotaelossa;  eli ikioma toinen kulttuurimme ehdottomasti lasna meilla kotona. Kolmas kulttuuri on tietenkin lahja meidan laina-kotimaaltamme-Kenialta. Naiden kaikkien sekamelskasta lapset sitten rakentavat jonkinlaisen oman hybridinsa.  Joten ehka meilla onkin tikittava kulttuuripommi kotona, neljannen kulttuurin kasvatit :)


Enta mina itse sitten? Ehdottomasti vain yhden kulttuurin ja yhden korttelin tekele. 
And so what? Tuloksena suunnaton ja jatkuva kaipuu sinne nimenomaiseen kotikortteliin, 
josta joskus harhateille lahdin. Henkinen paluumuutto paalla koko ajan. 

No comments:

Post a Comment