Monday, 23 April 2012

hoploppia


Nyt taidan liveta ennakkoperiaatteistani, ja saatan kuin saatankin vilauttaa jos jonkin sorttisia  remonttikuvaa ja teknistä briiffiä tälle sivustolle. Ihan siksi, etta olen piipahtanut parilla ihanalla kotiremppablogilla, ja todennut etta niinkin banaalista hommasta kun vessan retusoinnista voi olla kiva kirjoittaa ja kuvitella. Mielessä on monta hyvää argumenttia moiseen -  suomalainen remontti Keniassa on jo laulun arvoinen; kulttuurien törmayskurssia; arkikomiikkaa hilpeimmillään; resurssien runsautta; mahdollisuuksien rajattomuutta; universaaleja kompromisseja - jatkuvasti - ja lopputuloksena todennäköisesti sellainen muka-melkein-mukava. Kyllin hyvä kuitenkin. Saavutus joka tapauksessa.


Omat hermot ei missään nimessa kuvittele  tai kestä viettävänsa kuukausia remontin armoilla, vaan kysymys on päivistä, parista viikosta per huone maksimissaan. Syteen tai saveen, niin hommat on saatava alta pois alta alle aika yksikön. Yhtälössa on omat haasteensa; aikataulu on joustava käsite, ja deadlinet yleensä sananhelinää.


 Täydellinen puuhaviikonloppu. Mies pois jaloista, safarilla. Tenavilla päivät täynnä ohjelmaa, onnellisina. Itsellä auto, kuski  ja aikaa, valmiina haastamaan Nairobin kaaos. Samaan aikaan meidän Breshnev (miehestä lisää tuonnempana, mutta B on meidän maailman paras talonmies) raivaa kylppärin lattiaa paljaaksi,  niin emäntä itse suuntaa syvälle miesten maailmaan teollisuusalueelle, ja tarkoituksena tuoda 25 neliötä uritettua ja pontattua seinäpaneelia tullessaan kotiin, plus ne välttämättömät tilpehöörit. Ja tietenkin myös se Tiffanyn-sininen kolikkokaakeli ja pari antiikkikalua ajamaan kylppärinkalusteiden virkaa. Ha. Helppo homma. P:n marjat. Jos koti-Suomessa on puukeskuksessa ruuhkaa lauantaisin kun kourallinen hanslankareita pyyhältää paikalle, niin täällä koko hemmetin kolme miljoona on Nairobin kaduilla samoin suunnitelmin lauantaisin.
Sain haluamani. Tunteja sumassa ja kamala hiki. Perille päästiin. Kahdeksan kaveria siinä loppujen lopuksi raahasi paneeleita pick-up'in lavalle. Kun ei ole työvoimapulaa, niin sitä voi ihan oikeasti saada käyttöön puolijoukkuetta tukihenkilöitä niinkin triviaaliin hommaan kuin lautojen lataamiseen. Laudat, check. Sitten ne kalusteet. Unelmasisustus on mielessä, ja tahdon tosissani antiikkimööpelit ajamaan allaskaappien virkaa. Uhrauksiahan niistä tulee, silla pinnat pitaa puhkoa altaalle ja putkille - mutta sitä juuri halajan. Ja ne Löytyi! Lentokentän liepeilla on pari hangeria täynnä vanhaa pakistanilaista talonpoikaisantiikkia, ja mitä aareita käteen tarttui. Halpaa ei missään nimessa, mutta niin prikulleen asiaan sopivaa ja tunnelmaa kohottavaa. Kummatkin kaapit ovat vielä odottamassa viimeistä silausta, ja sovittiin kotiinkanto tiistaiksi. 

Tiffanya etsittiin turhaan, samoin kuin pyttyja ja kaakeleita. Sen verran on kuitenkin tavaraa sisäänkannettuna, että timpurille piisaa puuhaa kun maanantaina aloittaa. Kaiken tämän vessaprosessin ohella pidettin mukavaa muksujen kanssa. Ovat olleen niin ihania koko viikonlopun, kun olen niitä yksinhuoltanut. Ihania, ihania. 


No comments:

Post a Comment