Akaasian alla


Kolme päivää kadoksissa, kolme päivää paratiisissa. Oli savannia silmän kantamattomiin, kuumaa, kukkulaa, pölyä, norsuja, leiritulta, hyvää seuraa ja menyy mitä parhain. Päästiin kotiin yhtenä kappaleena tänään illansuussa, pyykkikone laulaa ja lapset on rapsutettu puhtaiksi. Nyt ihan perunana sohvalla, valokuvia tsuumaillen ja samalla kuunnella brittiuutisten riemua viikonlopun timanttijuhlista. Lapset nukkuu, ja mies muuten jäi vielä leirille päiväksi tai pariksi. Rajaton kateus, kun lähdin kohti kotia...

Eli siis löydettiin leiri - ja mies - joenmutkasta ihan suunnitelmien mukaan muutaman tunnin ajelun jälkeen, ja niin myös ne norsut. Muutama rauhallinen siinä toivotteli tervetulleeksi, tosin poistuivat omiin puúhiinsa aika rivakasti, kun meidän kerho tupsahti paikan päälle. Tuotiin tullessamme tuoretta lihaa, leipää ja kylmää olutta, ja vastaanotto oli mitä riemukkain :) Leirillä oli osa porukasta ollut jo muutaman päivän, ja yleensa ruoka kuin ruokaa muuttaa muotoaan radikaalisti parin päivän kuumuudessa muhimisen jälkeen.


Vietettiin aikaa seuraten sitä hullunhurjaa Rhino Charge navigointikisaa. Rytinä kävi, kun mitä kummallisemmat pelit kipusivat rotkoja ylös ja alas. Paikalla oli muitakin yleisönä, tosin tenavat tekivät aika pian selväksi, että heitä kiinostaa joen penkka ja pulikointi. Piste. Tarkkana tarkastin tietysti, että vesi on juoksevaa ja krokoliititonta. Ihan vaan varmuuden vuoksi :) Sen verran siinä plutrattiin, että Anja on köhissyt koko yön ja päivän. Lienee pieni hinta kaikesta riemusta.


Oli melkein täysikuu ja täysin pilvetöntä, ja kuun valovoima on ihan tavaton. Istuttiin ja illastettiin nuotiolla, ja eipä siinä muita valoja kaivannutkaan. Tuli ja kuu, aika huikea yhdistelmä.Teltta nökötti siinä akaasian alla, ja uni vei mennessään about 10 tuntia per sessio. Ei paha. Yövartijat kertoivat, että leiriä olivat kierrelleet sekä hyeenat että virtahevot, ja aamulla kuultiin kukkulalla kuljeskelevasta gepardista pentuineen. Lintuja, lepakoita, sammakoita, liskoja ja skorpiooneja kuhisi mukana monia. Eli paljan varpain ei puskavessaan hiippailtu.


Olipa taas retki, jota muistellaan pitkään. Luonnon tavaton kauneus, ihmisen suunnaton pienuus. Hyviä hetkiä tonni, ja uuden keikan suunnittelua tiedossa. Tosin seuraava safari suuntaa Turun saaristoon, joka on ihan samalla viivalla savannin kanssa jos maisemista kilpaillaan.Tai jopa himppasen edellä :)


Comments

  1. Ihania safarikuvia. Kaunis pari. Onpa hyvännäköinen mies!

    ReplyDelete
  2. Heh. Kiitti...ei kai voi vastaankaan väittää ;) Keikka oli aivan mielettömän ihana. Tosin vieläkin ihan poikki kaikesta raittiista ilmasta ja kukkuloilla kipuamisesta. Ihana kamala maanantai...

    ReplyDelete

Post a Comment

Popular Posts